Sodan oikeutuksesta
Nuori poika kohtaa koulussa kiusaajansa. Joukko isompia poikia nappaa hänet tyhjään luokkaan ja pääpukari haastaa hänet tappeluun. Mitä tapahtuu? Poika hakkaa kiusaajansa puolikuoliaaksi käteensä osuvalla esineellä. Miksi? Koska pojan mukaansa näin tekemällä voittaa tämän tappelun lisäksi myös kaikki tulevatkin tappelut, sillä kukaan ei tulisi enää kiusaamaan häntä. Tarkoitus pyhittää keinot.
Kohtauksessa on pähkinänkuoressa Gavin Hoodin ohjaama ja käsikirjoittama tieteiselokuva Ender’s Game, ja nuori poika siinä on elokuvan päähenkilö Ender (Asa Butterfield). Tuhoisan muukalaishyökkäyksen jälkeen Maa on keskittynyt selviytymään seuraavasta hyökkäyksestä ja löytämään tarpeeksi taitavan strategikon johtamaan avaruuslaivastoa. Tätä varten armeija kouluttaa ja seuloo lapsia taktisten pelien avulla, koska nuoret aivot pystyvät paremmin käsittelemään monimutkaista tietoa ja kokeilemaan uusia ratkaisuja. Tarkoitus pyhittää keinot tässäkin asiassa, ja lapset ajetaan äärirajoille, jotta ihmiskunta pelastuisi.
Orson Scott Cardin vuonna 1985 kirjoittamaa tieteisklassikkoa on puuhattu elokuvaksi lähes siitä asti, kun kirja ilmestyi. Vaikka Card on itsekin tehnyt käsikirjoitusversioita kirjastaan, hän on ollut syystä skeptinen tarjouksia kohtaan. Nuorille aikuisille suunnattu kirja on synkkä, väkivaltainen ja teemoiltaan monimutkainen. Ender’s Game (suomeksi Ender) ei siis aliarvioi lukijaansa, toisin kuin monet Hollywood-elokuvat.
On onni, että elokuva on saatu tehtyä vasta nyt, sillä todellisuus on ottanut tieteistarinaa kiinni ja kirja on ajankohtaisempi kuin koskaan. Drone-hyökkäykset ovat uutisissa harva se päivä. Yhteiskunnan pelillistäminen ja virtuaalimaailmat ovat todellisuutta, ja Ender’s Game perustuu juuri näihin asioihin.
Projektia kaupatessaan Hood ja tuottaja Gigi Pritzker huomasivat, että lähdemateriaalia olisi pitänyt tyhmentää liikaa studioita varten. He päättivät tehdä 100 miljoonan dollarin independent-elokuvan ja onnistuivat saamaan rahat kasaan.
Ender’s Game ja myös itsenäisesti rahoitettu Pilvikartasto ovat tässä suhteessa jännittäviä tapauksia ja toivottavasti edelläkävijöitä: älykkäitä, viihdyttäviä ja personaallisia ison rahan tieteiselokuvia, jotka kertovat jostain. Yhdestä Gravitysta huolimatta moni ison budjetin tieteiselokuva on lähempänä Star Trek Into Darknessia. Näyttäviä, toimintaan keskittyneitä sekasotkuja ja komiteatöitä.
Täydellinen Ender’s Game ei ole, ei lähelläkään, mutta se tuntuu sentään johdonmukaiselta visiolta. Se on kohtuullisen uskollinen adaptaatio kirjan rakenteesta ja juonesta hahmonkehityksen kustannuksella. Olemalla uskollinen ulkokultaisille asioille tarkoittaa hengästyttävää tahtia ja pikakelausta kirjan tapahtumista.
Elokuva jakautuu kahteen osaan, joissa lapset harjoittelevat taktiikkoja ja strategioita aluksi tyhjiössä pelattavan urheilulajin ja myöhemmin simulaatiotaistelujen kautta. Tyhjiötaistelut ovat visuaalisesti näyttäviä, mutta alkavat toistaa itseään. Elokuvia syytetään usein turhaan siitä, että ne muistuttavat tietokonepelejä, mutta tässä tapauksessa simulaatiotaistelujen katsominen on kirjaimellisesti videopelin katsomista. Ja yhtä jännittävää kuin toisen pelaamisen katsominen.
Suurin osa kirjasta vietetään päähenkilön päässä, eikä moinen taivu suoraan elokuvaksi. Paikoitellen Enderin ajatusmaailma on saatu siirrettyä luontevasti visuaalisen median puolelle, ja Asa Butterfield tekee hyvän roolityön itsevarmana nuorena nerona. Liian usein sorrutaan kertomaan muiden hahmojen suulla Enderin tunnetiloista ja nerokkuudesta sen sijaan, että yritettäisiin kehittää Enderiä tai muita hahmoja ja heidän välisiään suhteitaan. Tämän siitä saa, jos aikaa ei ole hengähdystauoille. Monesti kohtaukset tuntuvat vain irrallisilta otteilta Enderin elämästä.
Kiire kostautuu lopussa. Teemansa käsittelyn puolesta Ender’s Game on johdonmukainen ja tarkoituskeinojen pyhittäminen on läsnä joka kohtauksessa. Tämän kaiken pitäisi johtaa tunteita herättävään kliimaksiin, kun samaa periaatetta on sovellettu myös Enderin omaan koulutukseen. Elokuva ei kuitenkaan onnistu ansaitsemaan loppuaan. Se jättää kylmäksi, koska Enderiä hahmona ei ole kehitetty tarpeeksi.
Toimituskunnan keskiarvo: 3 / 3 henkilöä
Seuraava:
Me ollaan parhaita!
Lukas Moodyssonin raikas elokuva tyttökolmikosta, joka perustaa punkbändin 1980-luvun Tukholmassa.
Edellinen: Isänmaallinen mies
Näkökulmasta riippuen Isänmaallinen mies joko onnistuu tai epäonnistuu sanomansa välittämisessä.
Tällä viikolla
Uusimmat
- Nälkäpeli: Balladi laululinnuista ja käärmeistä dvd
- The Girl with the Needle ensi-ilta
- Vihollisen vesillä dvd
- Mielensäpahoittajan rakkaustarina ensi-ilta
- MaXXXine ensi-ilta
- The Beekeeper dvd
- The Peasants – Talonpoikia ensi-ilta
- Savage Salvation dvd
- Päivät kuin unta ensi-ilta
- Kivun ja ilon työ ensi-ilta