Doubt - epäilys valkokangas

John Patrick Shanleyn vuonna 2005 ensi-iltansa saanut näytelmä Doubt kahmi miltei kaikki alansa arvostetuimmat palkinnot Pulitzerista Tonyihin ja versioita siitä on tehty ympäri maailmaa. Ei siis olekaan ihme, että se ilmestyy nyt myös valkokankaille. Mielenkiintoista onkin, että tahtipuikkoa heiluttaa itse Shanley, jonka ainokaisesta elokuvaohjauksesta, Tom Hanksin tähdittämästä Joe ja tulivuoresta, on aikaa vierähtänyt jo 18 vuotta. Mies onkin käyttänyt aikansa kirjoittamalla näytelmiä tasaiseen tahtiin ja kuuluupa ansiolistaan Kuuhullut-elokuvan oscaroitu käsikirjoituskin.

Kun Isä Flynn (Philip Seymour Hoffman) pitää seurakunnalleen saarnan epäilystä ja salaisuuksien kanssa elämisestä, alkaa sisar Aloysius (Meryl Streep) epäillä saarnan inspiraation lähteitä. Katolisen koulun rehtorina hän pyytää muita sisaria pitämään silmällä kaikkea epäilyttävää ja eipä aikaakaan kun nuori ja sinisilmäinen sisar James (Amy Adams) huomaa isä Flynnin viettävän paljon aikaa erään oppilaan kanssa.

Vaikka Doubt sijoittuukin 1960-luvulle, ovat siinä kuvatut ongelmat yhä nykypäivää katoliselle kirkolle. Uudistumisen tarve vaatii kirkkoa etsimään uusia keinoja tavoittaa ihmisiä ja muuttamaan toimintatapojaan. Myös Yhdysvalloissa paljastuneet pedofiliatapaukset ovat leimanneet kirkkoa amerikkalaisten silmissä. Uusi imago sekä sen sisäisten valtahierarkioiden muuttaminen ovat pakollisia, jotta se voi toimia tehokkaammin ja tavoittaa laajemman kuulijakunnan viestilleen. Shanley tuo elokuvassaan esiin, että tämä ei ole ensimmäinen kerta kun katolinen kirkko kohtaa kyseisiä haasteita. Isä Flynnin hahmossa sekoittuukin toivoa antava karismaattinen saarnaaja sekä epäilyksiä herättävä mahdollinen ongelma.

Shanleyn näytelmä tuntuu luovan voimakkaan pohjan Doubtille. Alunperin neljälle hahmolle kirjoitettu esitys on laajentanut maailmaansa, mutta muutos on silti pitkälti kosmeettinen uusien hahmojen jäädessä statisteiksi. Näytelmällisyys on näkyvissä riisutussa ilmaisussa, mikä ei kuitenkaan häiritse elokuvaa, sillä se on omiaan korostamaan intensiivistä jännitettä, joka syntyy hahmojen välille.

Doubtin toimivuus lepää kokonaan näyttelijöiden harteilla, sillä he pystyvät tuomaan tekstiin sen monitulkinnallisen kehyksen. Keskeiset hahmot tarjoavat erilaisia katsantokantoja aiheeseen ja jättävät katsojan itse tekemään lopullisen päätöksen. Se ei moralisoi, eikä sen kritiikki ole osoittelevaa, mutta se pystyy näyttämään, mikä voima voi syntyä epäilyksen siemenestä.