Luontoscifiä ja ajattelun suurta vaikeutta

Medusan verkko ja Edge of Tomorrow -leffoista tunnettu Doug Liman on onnistunut varsin hyvin luomaan hivenen erilaisempaa scifiä uusimmassa ohjauksessaan Chaos Walking, joka perustuu Patrick Nessin samannimiseen kirjasarjaan.

Chaos WalkingLähitulevaisuuden kaukaisella planeetalla Viola (Daisy Ridley) haaksirikkoutuu aluksineen. Hänet löytää Todd Hewitt (Tom Holland) omituisesta siirtokunnasta, joka koostuu vain miehistä ja kärsii ”Melusta” – voimasta, joka saa ajatukset kuulumaan ja näkymään.

Elokuvan paras anti on eittämättä Melun vaikutus ihmisiin perinteisen toiminnan ollessa sivuosassa. Vaikka Limanin ohjaustyö tavoittaa jotain perustavanlaatuista sivilisaatiokuvauksessa, ja juuri tällaisen nyanssien hiominen melkeinpä on sitä parasta scifiä, tulee väkisinkin mieleen, olisiko keskiössä sittenkin metsäinen korpiplaneetta, jota ihminen – tuo ristiriitainen ja riivattu laji – kaikkine pelkoineen koettaa kesyttää perinteisen maskuliinisilla metodeilla.

Chaos WalkingKäymättömästä korpimaasta siinä viimeisessä (avaruudessa) saa helposti valloitusdraamaa, mutta tässä elokuvassa pureudutaan paikka paikoin tekniikan kömpelyyteen ja inhimilliseen haparointiin. Kolossaalinen avaruusooppera loistaa poissaolollaan, ja meillä on pikemminkin westernin piirteitä omaava karu rajaseututarina.

Chaos Walking käyttää hyväkseen paljon visuaalisuutta mutta ei tarinan kustannuksella. CGI on kiitettävän taiten sommiteltua. Näyttelijöistä inhimillisimmän suorituksen antaa Tom Holland, jossa kulminoituu uudisasukkaiden hivenen vinoutunut mieskulttuuri.

Hyvän mielen scifistä tässä ei ole kyse, mutta elokuvassa kerrotaan hieno tarina.

* * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3 / 2 henkilöä