Billie valkokangas

Mikä on Aretha Franklinin ja Billie Holidayn välinen ero? Kun Aretha laulaa, että mieheni lähti kävelemään, kuulija ajattelee, että mies on mennyt kauppaan ja palaa kohta takasin. Kun Billie laulaa saman, tiedät, että mies on pakannut laukun, lähtenyt eikä milloinkaan palaa.

Näin kuvaillaan jazz-laulaja Billie Holidayn ääntä dokumentissa Billie (2019). Ääntä jota on kuvailtu soitinmaiseksi ja voimalliseksi.

Parhaiten äänen voima tulee esiin Yhdysvaltojen mustan väestön lynkkauksista kertovasta Strange Fruit -nimisessä kappaleessa, joka on dokumentin yksi voimakkaimmista kohtauksista. Ääni on raaka, vahva ja murrettu, muttei murtunut. Sen kuuleminen saa vilunväreet kulkemaan pitkin selkärankaa.

Vuonna 2019 ensi-iltansa saanut dokumentti Billie on kiinnostava katsaus yhtenä suurimmista jazz-laulajista pidetyn Billie Holidayn elämään. Holiday ei noussut jazz-muusikoiden legendasarjaan elinaikanaan, vaan kuoli vain 44-vuotiaana päihdekierteessä ja lähes pennittömänä.

Toimittaja Linda Lipnack Kuehl aloitti Billie Holidayn elämäkerran kirjoittamisen 1970-luvulla. Taustatyöt jatkuivat lähes vuosikymmen ajan. Sinä aikana Lipnack Kuehl haastatteli Holidayn taustalla vaikuttaneita ja rinnalla työskennelleitä, ystäviä, kollegoita ja sukulaisia. Ääneen pääsee myös Holidayn huumeista pidättänyt FBI:n agentti sekä vankilan psykiatri.

Lipnack Kuelh löydettiin kuolleena helmikuussa 1978. Kuolema julistetiin itsemurhaksi, vaikka perheellä oli omat epäilyksensä tapahtumien kulusta. Kasettinauhat olivat vuosikausia ikään kuin kadoksissa, kunnes ohjaaja James Erskine sai kasetit haltuunsa, ja luvan tuoda Lindan työ valkokankaalle.

Dokumenttina Billie täyttää tarkoituksensa: se toimii niin introna jazz- ja blueslaulajana tunnetun Billie Holidayn uraan sitä tuntemattomille kuin laulajan tuotantoon ja historiaan tutustuneelle musiikinharrastajalle kiinnostavana uutena näkökulmana. Se avautuu kuin pieni jännitystarina, ja oman arvonsa tuovat nauhalle taltioitujen jazzin suurten nimien haastattelut. Dokumentti piirtää myös terävää ajankuvaa rasismista, jota Billie Holiday ei edes tähtistatuksensa avulla onnistunut pakenemaan.

Vaikuttavinta dokumentissa on silti sen taustalla oleva valtava haastattelumateriaali,125 C-kasettia, jotka Linda Lipnack Kuelh vuosien aikana keräsi. Vuosien varrella Lipnack Kuelh alkoi nähdä itsessään yhtäläisyyksiä Billie Holidayhyn. Siksi dokumentti on paitsi Billien tarina, myös pitkälti Lindan tarina. Mutta niin kuin hyvän toimittajan kuuluukin, Lipnack Kuelhin ääni jää kehykseksi tähden tarinalle. Onneksi ääninauhoille on jäänyt todiste myös tiukoista kysymyksistä ja toimittajasta, joka ei pelännyt kysyä tiukkoja kysymyksiä. Se tuo dokumentille oman lisäarvonsa.

Dokumentissa Linda Lipnack Kuelhin ääni kertoo, ettei hän halunnut kirjoittaa Billiesta uhria. Jos ja kun tämä oli dokumentinkin tavoite, se onnistuu siinä vain osin. Toisaalta voi hyvin kysyä, onko se edes mahdollista.

Billie piirtää kuvan vahvasta, hyväksikäytetystä naisesta, mutta ennen kaikkea siitä hyvin kapeasta lokerosta, johon Billie Holiday asetettiin ja josta hän ei koskaan tuntunut pääsevän pakoon. Miehistä, jotka näkivät hänessä vain vahvan, seksuaalisen naisen, joka joi kuin mies ja käytti miehiä omiin tarpeisiinsa, jopa psykopaatin. Naisesta, joka nukkui yöt keikkabussissa, kun ihonväri ei suonut hotellihuonetta. Haastatellut naureskellen kertovat naisesta, jolle prostituutio 13-vuotiaana ei ollut ongelma, vaan keino saada haluamansa ja parittajan hakkaamat mustat silmät ylpeyden aihe ja joka antoi sen tapahtua masokismin nimissä. Siitä voi jokainen vetää omat johtopäätöksensä.

Suuri kysymys jää kuitenkin ilmaan. Lyhyet Lindan muistiinpanoihin ja julkaisemattomaan elämäkertaan pohjautuvat ääniraidat dokumentissa saavat aikaan tunteen, että toimittaja pääsi lähemmäksi laulajan totuutta kuin mikä dokumentista välittyy. Mitä hän olisi halunnut vuosikymmenen taustatyön perusteella sanoa? Ymmärsikö Linda Lipnack Kuelh Billie Holidaystä jotain sellaista, jota Billie ei tavoita? Se tunne jää ilmaan leijailemaan, mutta oliko näin, sitä emme kai koskaan saa tietää.