Belle ja Sebastian valkokangas

Ranskalaisen Cécile Aubryn 1960-luvulla kirjoittama tarina pojan ja ison valkoisen koiran ystävyydestä on tuttu suomalaisillekin televisiosarjan muodossa. Aubryn itsensä kirjoittama ja ohjaama Belle ja Sebastian -sarja (1965–1970) oli kokenut jo 1980-luvulla muutoksen animaatiosarjaksi, mutta valkokangas debyyttiään se on saanut odottaa. Nyt Suomen levitykseen saapuva Belle ja Sebastian odottaa Ranskassa jo jatko-osaansa.

Ranskalaiskylän turvallisuusvalmiutta on nostettu, koska paikkakunnalla liikkuu huhujen mukaan suuri peto, joka on vaaraksi karjalle sekä ihmisille. Ennakkoluuloton Sebastian poika (Félix Bossuet) ystävystyy rinteillä liikkuessaan villiintyneeseen koiraan ja ryhtyy suojelemaan tätä kylän miesten vainolta. Sotaa sivusta seuranneet kyläläiset kohtaavat kuitenkin pian suurempia ongelmia kuin nummilla liikkuva salaperäinen peto. Valloittajina kylään saapuvat saksalaiset ovat päättäneet kitkeä avustuspartiot, jotka kuljettavat alueella juutalaisia rajan taakse turvaan.

Ranskan vastarintaliikkeen tarina toistuu Sebastianin taistelussa kyläläisten Belle-koiraan kohdistuvia epäilyjä vastaan. Harmaissa univormuissaan saksalaiset sotilaat muistuttavat vuoristossa vaeltavaa susilaumaa ja Bellestä tulee Sebastianin piilottelema lainsuojaton karkuri. Kuten saksalaisia pakenevat juutalaiset, myös he turvautuvat karujen maisemien tuomaan turvaan. Vastarintaan nouseminen lähtee elokuvassa yksilöstä. Yhteisö voi muuttaa käsityksiään vain, jos ne ensin kyseenalaistetaan.

Kaltoin kohdeltu Belle saa toisen mahdollisuuden ihmisten parissa Sebastianin kautta. Kun muut kyläläiset tuomitsevat karanneen koiran toivottomaksi tapaukseksi, uskoo Sebastian luottamuksen osoituksen herättävän vastavuoroisesti luottamusta. Belle ja Sebastian kertoo tarinaa tekojen voimasta. Kukaan ei ole paha syntyessään ja menneisyyden vääryyksiä voi aina sovittaa. Luottamuksen ja lapsenkaltaisenuskon rinnalla on kuitenkin uhmaava asenne puolustaa oikeaksi tuntemia asioita.

Belle ja Sebastian on huikaisevilla maisemilla vuorattu elokuva. Laajat kuvat pyyhkivät yli solien sekä rinteiden ja luonnonkuvauksessa on vahvaa dokumentaarista otetta. Vuodenaikojen vaihtelut ja hienot yökuvaukset luottavat jylhien maisemien tenhoon, eikä elokuva lähde taiteellisesti ottamaan suuria riskejä. Luontoseikkailuelokuvilla on kuitenkin vahvat perinteet ranskalaisessa elokuvassa ja laadukkaasti tehty Belle ja Sebastian on vahva osoitus siitä. Nostalgiaa tarjoaa elokuvan musiikki, joka kietoutuu jo 60-luvun sarjasta tunnetun Lintu-laulun ympärille.

Tyylipuhdas kokoperheen seikkailuelokuva onnistuu luomaan perinteikkään tarinan lojaaliudesta ja ystävyydestä toisen maailmansodan varjossa. Jylhiin Ranskan alppimaisemiin sijoittuva Belle ja Sebastian muistuttaa suomalaisia Suden arvoitus (2006) sekä Poika ja ilves (1998) -elokuvia, joiden sankarit myös nousivat puolustamaan viattomia eläimiä. Tutulla konseptilla liikkuva elokuva pysyy kaukana riskeistä, mutta on tarkkaan mietitty kokonaisuus.