Ala-arvoista ilveilyä

Ei ole ensimmäinen eikä taatusti viimeinenkään kerta, kun televisiossa suosituksi tullut juttu työstetään valkokankaalle ihmisiä viihdyttämään. Ongelmana vain on ollut se, ettei televisiossa toiminut juttu toiminutkaan enää valkokankaalla. Elokuva kun vaatii kehyksiinsä niin paljon enemmän, kuten juonellisesti kantavan tarinan, mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja niin pois päin. Mutta miten on sitten Beanin laita...

Elokuvan juonesta ei kannata oikeastaan edes puhua, kun sellaista ei edes ole. Rowan Atkinson hiihtää Mr. Beanina sinne tänne päämäärättömästi aina välillä naamaansa väännellen. Elokuva on rakennettu vain ja ainoastaan Mr.Bean -hahmon ympärille. Televisiossa lyhyet sketsit ja Rowan Atkinsonin anatominen ja visuaalinen "komedia" voivat toimia, mutta puolitoista tuntista elokuvaa siitä ei saa tekemälläkään, ainakaan toimivaa tai viihdyttävää sellaista. Atkinsonin puolimielinen naaman vääntely ja yrjöpussien paukuttelu ei tarjoa mitään muuta, kuin ehkä hupia hulluille. Atkinson on varmasti lahjakas stand-up koomikko ja hänen tv-juttunsakin ovat vielä siedettäviä, mutta kun ruman brittinaaman tylsämielistä vääntelyä joutuu toljottelemaan puolisentoista tuntia, on siinä todellakin naurussa pitelemistä.

Bean (Atkinson)

Atkinson ei ole kyennyt saamaan vähääkään todellista visuaalista toimivuutta elokuvan Mr.Bean -hahmoon, vaan toistaa vitsinsä uuvuksiin asti tekemällä näin itsestään brittien oman Jim Carreyn: typerän naaman vääntelijän ja alapäävitsien välittäjän. Tällaiset komediat voivat naurattaa ehkä kaksitoista-vuotiaita, mutta elokuvan ystävälle kaikenmaailman mr.beanit eivät tarjoa muuta kuin tuskaisen huonovointisuuden hetkiä.

Kun Rowan Atkinson on kerran tullut epäsuorasti verraanneksi itseään itse Charles Chapliniin, niin... ei voi todeta muuta kuin, että herra Atkinsonilla on vielä paljon oppimista visuaalisesta komediasta. Harmittoman hölmön perseen heiluttelu ja silmien muljauttelu ei todellakaan ole mitään visuaalista komediaa vaan alapäähuumoria, joka kylläkin toimii jos se tehdään Zuckerin veljesten tapaan tarpeeksi härskillä otteella.

Munaus á la Smith

Oudointa koko Bean -elokuvassa oli se että, vaikka tv-hahmo ei välttämättä kestäkään elokuvassa, niin olisi luullut ammattitaitoisen tekijäjoukon saaneen edes jotakin toimivaa aikaiseksi. Rowan Atkinson on lahjakas, mutta kun elokuvasta ei löydy mitään komedialle niin tärkeää, eli nokkeluuksia. Bean ei pysy alkuunkaan ohjaksissa, mikä ihmetyttää suuresti, sillä elokuvan ohjaaja, Mel Smith, lukeutuu itsekin brittikoomikoiden huippuihin. TV:n Smith ja Jones ja Lunta tupaan komediasarjat olivat nokkeluudessan huikaisevia. Mel Smith aikaisemmin kunnostautunut hyvien ja komediallisten tv-elokuvien ohjaajana, mutta tässä elokuvassa ei tuntunut mikään toimivan: ei Atkinson eikä Mel Smithin ohjaus eikä sitten oikeastaan mikään muukaan.

Elokuvana Bean on suuri pettymys ja todellakin nimensä mukaisesti oikea äärimmäisin katastrofielokuva, joka tarjoaa hupia korkeintaan fanaattisimmille Atkinson-faneille. Kokonaisuudessaan Bean -elokuva on haukotuttavaa ja monotonisesti ilveilyään toistavaa soopaa, jota ei pelasta edes Burt Reynolds.

Bean todisti taas kerran, että elokuvaan tarvitaan kunnon tarina, pelkkä meuhkaaminen ei riitä.

*
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 1,8 / 4 henkilöä