Balladi valkoisesta lehmästä valkokangas

Iranilaisen elokuvan yhteiskunnallinen kommentaari välittyy vahvana Maryam Moghadamin ja Behtash Sanaeehan elokuvasta Balladi valkoisesta lehmästä (Ghasideyeh gave sefid, 2020). Ohjaaja ja käsikirjoittaja Moghadam näyttelee myös elokuvan pääosan päättäväisesti oikeuksiaan ajavana Minana, joka tekee kaikkensa selvitäkseen miehensä teloituksen jälkeen.

Uskontoon pohjaavan yhteiskunnan toimintamallit oikeuden jakamisessa ajavat heikompansa uhreiksi pyhiin teksteihin perustuvien päätösten oikeutuksella. Näin käy myös Minan aviomies Babakille, joka tuomitaan väärin perustein kuolemaan. Symbolinen valkoinen lehmä kuvastaa Babakin uhraamista, jota ei elokuvassa nähdä, mutta joka käynnistää moraalisten pohdintojen varaan rakentuvan kerronnan tapaukseen sekaantuneiden ihmisten välillä.

Vaikka elokuva tuo esiin painavia teemoja, keskiössä on yksinhuoltajaäitinä elämäänsä jatkavan Minan ja hänen elokuvia rakastavan kuuron tyttärensä Bitan (Avin Poor Raoufi) arki ja siihen liittyvät kohtaamiset. Heidän elämäänsä rajoittavat patriarkaaliset rakenteet tiivistyvät teloitetun Babakin veljen (Pouria Rahimi Sam) vaatimuksiin korvaussumman pitämisestä ja Bitan huoltajuuden saamisesta. Rajoitteista huolimatta äiti ja tytär saavat apua läheisiltä, kuten ystävälliseltä naapurilta sekä heidän elämäänsä yllättäen saapuvalta Rezalta (Alireza Sani Far), jonka inhimilliset vaikuttimet paljastuvat hiljalleen.

Ohjaajakumppanit Moghadam ja Sanaeeha kuljettavat varmaotteisesti eteenpäin vähitellen auki keriytyvää elokuvaa silloinkin, kun se uhkaa jäädä liiaksi arkisten rutiinien toistamiseksi. Kokonaisvaltainen näkökulma iranilaisen leski- ja yksinhuoltajanaisen elämään ja kuvitelmiin on tervetullut. Elokuva jättää tilaa myös katsojan omille tulkinnoille hahmojen ajatusten ja toiminnan motiiveista.

Asghar Farhadin elokuvien tavoin Iranin oikeusjärjestelmä ja moraaliset kysymykset ovat Moghadamin ja Sanaeehan mielenkiinnon kohteina. Kuolemantuomion oikeutusta ja naisten oikeudellista asemaa käsitellään kattavasti. Keskiössä ovat kuitenkin hyvin ymmärrettävissä olevat yksilöt, jotka kamppailevat omien päätöstensä ja niiden mahdollisten seurausten kanssa.

Aivan täysosumaksi Balladi valkoisesta lehmästä ei yllä pienen fokuksen haparoinnin ja turhan pelkistetyn visuaalisen kerronnan myötä. Se on kuitenkin jälleen vahva osoitus iranilaisen draamaelokuvan kyvystä kertoa universaaleja tarinoita kulttuurisesti spesifissä kontekstissa, mitä edes valtiovalta sensuurikoneistoineen ei pysty estämään.