Naamiot riisutaan

Joukko toisilleen ennestään tuntemattomia ihmistä tapaa toisensa Nevadassa, Lake Tahoen pahamaineisessa ja parhaat päivänsä nähneessä El Royale -hotellissa, josta puolet sijaitsee itse asiassa Kalifornian puolella. Kaikilla on enemmän tai vähemmän värikäs menneisyys, ja vähitellen naamiot alkavat putoilla. Osa henkilöistä on hotellissa sattumalta, osa taas hyvästä syystä. Juuri tämän enempää ei juonesta voi paljastaa pilaamatta ensimmäistä katselukokemusta, sillä kyseessä on Agatha Christien murhamysteereistäkin tuttu kaava, jossa joukko ihmisiä on suljettu samaan tilaan, ja päitä alkaa putoilla.

Bad Times at the El RoyaleKukaan ei tunnu olevan sitä mitä esittää, vaikka aivan varma ei voikaan olla. Vanha kunnon Jeff Bridges on saanut papinkaulukset kaulaansa esittäessään muikeaa katolista pappia. Jon Hammin puvuntakki istuu jälleen kerran moitteettomasti hänen esittäytyessään imurikauppias Laramie Seymour Sullivaniksi. Naamiot riisutaan jännityksen kannalta ehkä hieman liian varhain, elokuvan kesto huomioon ottaen.

Toisen kerran elokuvan voikin sitten katsoa, jos sattuu pitämään 1960-luvun amerikkalaisesta musiikista, autoista, vaatteista tai vaikkapa levyautomaatin muotoilusta ja keinonahkasohvista. Americanan silmäkarkkia ja varsinkin pop-balsamia nykyisen koneistetun ja tunteista riisutun pseudomusiikin rasittamille korville yllin kyllin, sitä parasta A-osastoa, tarjoilee Bad Times at the El Royale.

Bad Times at the El RoyaleElokuvan ylöspanossa ei ole dollareita säästelty, ja katsoja kiittää. Kun Deep Purplen – sen ensimmäisen kokoonpanon – versio Joe Southin biisistä Hush kajahtaa ilmoille, tekisi mieli vääntää nupit kaakkoon ja tanssata Chris Hemsworthin esittämän kajahtaneen kulttijohtaja Billy Leen kanssa El Royale -hotellin loungessa.

Bad Times at the El Royale on toinen elokuva, jonka Drew Goddard on sekä ohjannut että käsikirjoittanut. Ensimmäinen oli kauhuelokuvien ikonista kuvastoa älykkäästi ruotinut The Cabin in the Woods (2012).

Bad Times at the El Royale

Goddard tunnetaankin paremmin käsikirjoittajana kuin ohjaajana, ja hänen kynänsä on jättänyt jälkensä muun muassa huippusuosittuihin sarjoihin Buffy, vampyyrintappaja, Alias ja Lost, joista kahta viimeksi mainittua hän oli myös tuottamassa. Sen verran varmalla kädellä Goddard ohjaa ja kirjoittaa, että luottoa on löytynyt niinkin isoon projektiin kuin Bad Times at the El Royal. Näin kyvykkäältä elokuvan moniottelijalta on lupa odottaa tulevaisuudessa paljon.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,5 / 2 henkilöä