Apollo 11 valkokangas

”We choose to go to the moon in this decade and do the other things, not because they are easy, but because they are hard,” lausui John F. Kennedy 1962 Rice-yliopistossa pitämässään kuuluisassa puheessa, joka koski Yhdysvaltojen avaruusohjelmaa. Matka Kuuhun oli samalla näyte suurvallan voimasta, mutta myös osoitus ihmisen loppumattomasta uteliaisuudesta. Kun hetki Apollo 11:sta lähdölle 16.7.1969 Floridan Cape Canaveralista sitten koitti, sekoittui odotukseen pelkoa. Kyseessä ei ollut pelkästään poliittisen voiman näyte, vaan myös matka tuntemattomaan.

Apollo 11 ei lähesty kuumatkaa sen kulttuurisen ja poliittisen merkityksen kautta, vaan on pyrkinyt riisumaan sen ympäriltä muut kytkökset ja keskittyy matkaan tieteellisenä saavutuksena. Hallituksen arkistoihin unohdetuilta filmikeloilta on löytynyt ennennäkemätöntä materiaalia Apollo 11:sta matkan jokaiselta etapilta. Elokuva ei ole kiinnostunut kuin tästä lyhyestä ajanjaksosta lähtölaukauksen ja Maahan saapumisen välillä. Taustalla vaikuttavat ideologiat tulevat toki esiin, kuten vaikka jo Kuun kamaralle isketty Yhdysvaltojen lippu kertoo.

Kamerat ovat tallentaneet matkan valmistelut ja vaiheet tieteellisellä tarkkuudella. Miten tiheä pulssi on astronautilla, joka laskeutuu Kuun pinnalle? Kuinka paljon polttoainetta laskeutumiseen kuluu? Entä millaisella vauhdilla Kuun pintaa tulee lähestyä? Astronauttikolmikko Neil Armstrong, Michael Collins ja Buzz Aldrin toimivat matkalla myös kuvaajina taltioiden hetkiä matkastaan sekä teknisiä kuvia telakoitumisista ja laskeutumisista. Kuvamateriaali ei kuitenkaan ole vain historiallisesti ja tieteellisesti tärkeää, vaan ohjaaja Todd Douglas Miller on löytänyt niiden hiljaisesta jähmeydestä kauneutta.

Digitalisoitu aineisto on huikaisevan kaunista katseltavaa. Toisin kuin alkuvuodesta esitetty Peter Jacksonin sotadokumentti They Shall Not Grow Old (2018), ei Apollo 11 tarvinnut korjata materiaaliaan, vaan sen tekijät saivat työskennellä liki koskemattomien 70mm:n väriprinttien kanssa. Sen valoisat kuvat rannalle kerääntyneistä ihmismassoista, jotka odottavat kaukaisuudessa kajottavan raketin lähtölaukaisua, rinnastuvat avaruuden hämärään. Erilaisilla kuvakulmilla ja loppumattomiin nousevilla hissikuvilla onnistutaan havainnollistamaan katsojalle projektin mittasuhteita taitavasti.

Miller jakaa valkokankaan usein pieniin monitoreihin rinnastaen esimerkkisi lennonjohdon sekä astronauttien näkymät toisiinsa. Kuvien jakaminen korostaa tärkeitä hetkiä, kun yhden kuvan annetaan vallata koko valkokangas. Matt Mortonin kumea musiikki luo elokuvalle jännittyneen ilmapiirin ja tuo dynaamisuutta hitaasti liikkuviin kuviin. Vaikka elokuvassa tietysti kuullaan Armstrongin kuuluisat sanat ja Nixonin puhelu, jää puhe Apollo 11:ssa miltei taustamusiikin asemaan.

Apollo 11 valjastaa käyttöönsä sen jännittyneen tunnelman, joka avaruuteen kaihoavia ihmisiä 50 vuotta sitten kiehtoi. Elokuva ei ole kiinnostunut astronauttien elämästä aluksella, vaan keskittyy teknisiin suorituksiin. Avaruus jää mystiseksi paikaksi, johon arjella ei ole osaa. Elokuva on täynnä ihmetystä, jonka voi kuulla myös astronauttien äänestä heidän katsoessaan ensimmäistä kertaa sinistä planeettaa kaukaa avaruudesta.