Angry Birds -elokuva valkokangas

Vihaiset linnut ovat olleet suomalaisen peliteollisuuden lipunkantajia. Rovion menestyspeliä on julkaisuvuodesta 2009 ladattu peräti miljardi kertaa. Pitkäkestoisen menestystuotteen luominen tämän päivän kertakäyttöisessä viihdemaailmassa on kuitenkin hankalaa ja haasteellista. Vihaisten lintujenkin lento on viime vuosina hiipunut ja Rovio yrittää saada ilmaa menestystuotteensa siipien alle nimikkoelokuvan avulla.

Hollywood-yhtiön kanssa yhteistyönä tehty ja yli 60 miljoonaa maksanut animaatio on suomalaisessa elokuvanteon mittakaavassa täysin poikkeuksellinen projekti. Suomalaisuus on elokuvassa näennäistä, sillä käytännössä kyse on jenkkianimaatiosta, jonka konsepti ja merkittävä tuotantopanos ovat peräisin suomalaiselta pelifirmalta.

Pelinä Angry Birds oli kaikessa yksinkertaisuudessaan koukuttava ja sen kiehtovuus kumpusi hieman hullunkurisesta linnut vastaan possut -asetelmasta. Linnut ja possut olivat hahmoina myös piristävän persoonallisia. Pelin ympärille on sittemmin luotu valtaisa määrä muuta kaupallista rekvisiittaa, josta elokuva on selkeästi suurin ponnistus. Jotta vihaisilla linnuilla olisi mahdollisimman pitkä tulevaisuus, niille pitää viihdeteollisuuden pelisääntöjen mukaan luoda oma universumi, josta voidaan puristaa irti kaikkea mahdollista, jotta franchise pysyy koko ajan tapetilla.

Angry Birds -elokuva on teknisesti kelpo suoritus ja sujuvaa katsottavaa kestäen kilpailun kovatasoisella animaatiokentällä. Tarinassa ja ennen kaikkea dramaturgiassa on sen sijaan toivomisen varaa.

Koko perheen animaatioissa tarinat ovat lähtökohtaisesti yksinkertaisia, eikä Angry Birds tee poikkeusta. Possut tekevät invaasion lintujen paratiisisaarelle, mikä vihastuttaa linnut, eritoten vihanhallintansa kanssa kamppailevan Redin, jonka varoituksia muut linnut eivät aluksi usko. Suurena kliimaksina linnut maksavat possuille potut pottuina pistämällä vuorostaan niiden kotisaaren matalaksi.

Elokuvan suurin ongelma on joutokäynti. Yhdysvaltaisella ohjaajakaksikolla on parinkymmenen vuoden kokemus animaatioista, mutta ei aiempaa kokemusta ohjaamisesta, mikä näkyy tarinan kuljetuksessa. Dramaturgisia suvantohetkiä on runsaasti. Elokuva olisi jäntevöitynyt merkittävästi, mikäli sitä olisi rohjettu leikata reilusti lyhyemmäksi.

Lintuhahmot olisivat kaivanneet myös enemmän karaktääriä. Redissä ja kumppaneissa on potentiaalia, mutta lupaavista ominaispiirteistä ei saada jalostettua parasta irti ja hahmot jäävät aavistuksen kesyiksi. Sama pätee elokuvan komiikkaan. Liioittelematta voi todeta, että kaikki hauskimmat kohdat löytyvät trailerista. Matalamieliseksi mielletty slapstick-huumori on lopulta elokuvan parasta antia, mutta sitä on annosteltu oudon säästeliäästi, vaikka juuri se tuntui teatterissa uppoavan niin nuorempaan kuin vanhempaankin yleisöön parhaiten.

Paikallaan polkevasta tarinasta syvempiä tasoja ei liiemmin löydy ja varttuneemmille katsojille suunnattuja intertekstuaalisia viittauksiakin on viljelty melko harvakseltaan. Rohkeimmillaan ja persoonallisimmillaan elokuva on retro-painotteisella ääniraidallaan. Black Sabbathin läväyttäminen heti alkuteksteihin on hatunoston arvoinen veto.

Vaikka vihaisten lintujen persoonallisimmat särmät onkin elokuvassa siloteltu eikä dramaturginen lennokkuus ole kaikkein dynaamisinta, lapsikatsojiin elokuvan kohkaava ote ja värikylläinen maailma vetoavat. Seitsemän–kahdeksan-vuotiaat kanssakatsojat jaksoivat hyvin elokuvan parissa ja palaute oli kaikessa suoraviivaisuudessaan sangen tyhjentävää: "Oli tämä kyllä parempi kuin Inside Out."

Totuus kuullaan tunnetusti lasten suusta, varsinkin kaupallinen sellainen. Mahdollisella yleisömenestyksellä ja kaupallisella potentiaalilla ei ole mitään tekemistä elokuvan sisällöllisten pyrkimysten ja taiteellisen kunnianhimon kanssa. Olennaisinta on, että elokuva toimii pääkohderyhmälleen, aikuiset ovat asiassa liput maksavia statisteja.

Angry Birds -elokuva ei ole taiteellisesti kovin kunnianhimoinen, mutta vauhtianimaationa se lunastaa paikkansa. Matka menestykseen on kuitenkin pitkä. Kansainvälisen tuoton pitäisi nousta satoihin miljooniin, jotta puhutaan onnistumisesta ja kannattavasta tuotteesta, jolle voidaan tehdä jatkoa ja ylläpitää vihaisten lintujen lentoa.