Anastasia valkokangas

Amerikan ja koko maailman animaatioelokuvamarkkinoiden ehdoton hallitsija on tietysti Walt Disney-yhtiö. Sen pitkät koko illan piirretyt ovat jo vuosikymmeniä keränneet pienet ja vähän isommatkin katsojat valkokankaiden ääreen. Disneyn lähes ainoa haastaja on alusta asti ollut Warner Bros, jonka piirroshahmot ovat saavuttaneet samanlaista maailman mainetta, mutta koko illan piirrettyjä se ei ole pahemmin tehtaillut. Nyt Disney-yhtiöiden dominoivan aseman haastaa Twentieth Century Fox, joka palkkasi vuonna 1994 animaatiostudioidensa luoviksi johtajiksi kaksi alan konkaria, Don Bluthin ja Gary Golmanin. Nyt nämä alalla jo lähes kolmekymmentä vuotta yhteistyötä tehneet miehet ovat tuottaneet ja ohjanneet todella komean koko illan animaatioelokuvan nimeltään Anastasia.

Anastasia on tarina Venäjän vimeisen tsaarin, Nikolai II:sen, tyttärestä. Hän elää kumotussa maailmassa keisarillisissa palatseissa. Vuonna 1916 Romanovit juhlivat sukunsa vallassaolon 300 vuotisjuhlaa. Pikku Anastasian tekee surulliseksi se, että hänen isoäitinsä on palaamassa Pariisiin, jossa vanha leski keisarinna elää. Isoäiti on teettänyt Anastasialle soittorasian ja sen avaimeen hän on antanut kaiverruttaa sanat "yhdessä pariisissa". Juhlat keskeyttää julma varjo nimeltään Rasputin, joka on vaihtanut sielunsa paholaisen voimiin ja hän kiroaa Romanovit ja ennustaa koko suvun saavan surmansa mitä pikimmin.

Kun vallankumous Venäjällä alkaa, pakenee leskikeisarinna yhdessä Anastasian kanssa palatsista erään pienen palvelijapojan avustuksella. Rasputin seuraa heitä, mutta hukkuu Neva-joen aaltoihin. Kohtalo vain puuttuu peliin, kun pakolaiset juoksevat liikkuvaan junaan. Anastasia putoaa kyydistä ja katoaa ihmisjoukkoon. Isoäiti ei saa koskaan tietää miten hänen pikku prinsessansa kävi.

Kymmenen vuotta kuluu ja leskikeisarinna on luvannut maksaa kymmenen miljoonan ruplan palkkion sille, joka tuo hänelle Pariisiin hänen lapsenlapsensa. Kaksi neuvostoelämään kyllästynyttä huijaria, nuori Dimitri ja entinen aristokraatti Vladimir etsivät tyttöä, joka voisi esittää niin uskottavasti Anastasiaa, että nuo miljoonat voisivat olla heidän.

Samaan aikaan Anastasia lähtee lastenkodista, jossa on elellyt Anja nimisenä. Hän näet menetti muistinsa pudottuaan junasta, eikä kukaan - vähiten hän itse - tiedä kuka hän todellisuudessa on. Anastasialla on kaulassaan edelleen soittorasia avain, jonka sanat "yhdessä Pariisissa" saattavat hänet Pietariin. Sieltä hän yrittää saada matkalippua Pariisiin, mutta ilman matkustuslupaa kukaan ei voi lähteä Venäjältä. Hänet neuvotaan Dimitrin ja Vladimirin pakeille, jotka asustavat vanhassa keisarillisessa palatsissa. He voisivat väärentää matkustusluvan. Kun nämä huijarit huomaavat Anjan yhdennäköisyyden Anastasian kanssa, heissä herää toivo suunnitelmansa onnistumisesta. Anja suostuukin suunnitelmaan, koska haluaa hinnalla millä hyvänsä Pariisiin, josta uskoo perheensä löytävän.

Cinemascope-spektaakkeli

Don Bluth ja Gary Golmanin yhdessä luoma Anastasia on ensimmäinen Cinemascope-formaattiin tehty piirroselokuva sitten vuonna 1959 valmistuneen Prinsessa Ruususen. Anastasian kuvat ovat häkellyttävän kauniita ja ne kulkevat silmien editse hurmaten yksityiskohdillaan ja täyteläisyydellään. Ihmishahmot ovat animoitu niin huolellisesti, että ne suorastaan syttyvät eläviksi ja eräissä kohdin jopa unohtaa katsovansa animaatiota. Anastasian hahmo on kauneimpia mitä olen piirroselokuvissa nähnyt ja hänen kasvonsa ovat piirroshahmollekin ihmeen ilmeekkäät. Elokuvan konna, Rasputin, oli myös mitä ilkeimmällä tavalla iljettävän mielenkiintoinen ilmestys.

Taustoillaan Anastasia-elokuva herättää keisarillisen Venäjän ja vuosisadan alun maailman henkiin niin syvätarkkana, että jo sitä pelkästään katselee silmät selällään. Kun tuulessa satava lumi on niin aidon oloista, että se saa vilun väreitä aikaan, voi sanoa että tekijät ovat todella onnistuneet. Tekniikaltaan Anastasia on siis aivan maailman huippuluokkaa, ehkä joltain osin se menee edelle esimerkiksi nyt vaikka Disneyn viimeisimmän koko illan animaation, Herculeksen, tyylin.

Satua vai totta

Anastasian tarina on tietysti satua ja sen historiallisetkin kiinnekohdatkin ovat lähes täysin sepitteellisiä. Henkilökohtaisesti se ei minua pahemmin häirinnyt, mutta varmasti löytyy niitä joita tällainen historian vääristely harmittaa. Satu on kuitenkin vain satua ja sellaisena Anastasia on ihan perinteinen kertomus.

Elokuva on tarkoitettu tietenkin lapsille, mutta kyllä tämä tarinan aikuinenkin kestää katsoa. Joltain osin Anastasia olikin mielestäni hieman aikuisempi tarina kuin odotin. Elokuva on sallittu 8-vuotiaille ja sen voi katsoa jopa 5-vuotiaskin vanhempiensa seurassa, ainakin ikärajaluokittelijoiden mukaan.

Pikkutyttöihin tällainen prinsessa-tarina putoaa tietysti kuin uusi mekko Barbie-nukelle, mutta kyllä tämän voi vaikka raavas mieskin katsoa nolostumatta. Itselleni, vannoutuneena animaatioelokuvan ystävänä, tämä oli mitä ilahduttavin kokemus.

Suomenkielinen versio

Anastasian alkuperäisversion ääninä esiintyvät mm. Meg Ryan, John Cusack, Kelsey Grammer ja Angela Landsbury. Suomenkielisen version toteutuksesta on vastannut alalla kunnostautunut tuotantotalo Verne ja tällä kertaa käännöksestä ja ohjauksesta on vastannut Annamari Metsävainio.

Pääroolissa Anastasian äänenä kuullaan Petra Karjalaista joka tunnetaan mm. tv-sarjasta "Tähtilampun alla" ja Karjalainen on tehnyt myös muita dubbaus-töitä animaatioihin.

Dimitrinä puhuu Paavo Kerosuo , Sophiena Sinikka Sokka ja Leskikeisarinna Mariena kuullaan itse Seela Sellaa. Pienenä koomisena lepakkona Bartokina on myös mukana Antti Pääkkönen, joka on tehnyt mm. sellaisen loistavan ääniroolin kuin Disneyn Notredamin Kellonsoittajan kertoja, Klovni Clopan. Täytyy jälleen kerran vain kiitellä suomenkielisen version sujuvaa puhetta ja onnistunutta teknistä toteutusta.

Anastasia oli siis mielestäni loistava piirros elokuva joka kosketti niin sydäntä, silmää kuin korvaakin. Elokuva näet sisältää loistavia tunnelmaan sopivia lauluja kuten asiaan tietysti kuuluu. Musiikin sävellyksestä on vastannut David Newman ja alkuperäisistä sanoituksista Lynn Ahrens. Laulut on suomeksi sanoittanut tietysti Annamari Metsävainio ja näyttelijät itse laulavat ne osaavasti.

Eli kaiken kaikkiaan Anastasia oli mitä parasta piirroselokuva-viihdettä, jota Amerikan maalta voi vain odottaa. En voi kuin toivoa, että tämä Twentieth Century Foxin ensimmäinen pitkä animaatioelokuva saa samanlaisen suosion kuin mitä Disneyn samanlaiset ovat vuosien saatossa saavuttaneet.