A Real Pain valkokangas

Näyttelijät Jesse Eisenberg ja Michael Cera aloittivat uransa noin parikymmentä vuotta sitten osin samanhenkisillä itseään etsivien nuorukaisten rooleilla. Cera on keski-ikäisenä pitkälti jumittunut edelleen esittämään lorvailevia hiippareita, mutta Eisenberg on tietoisesti laajentanut repertuaariaan. Eisenberg on työskennellyt teatteripuolella sekä siirtynyt myös elokuvaohjaajaksi. A Real Pain, kertomus kahdesta eriparisesta juutalaisserkuksesta Davidista ja Benjistä tutustumassa sukunsa juuriin Puolassa, on Eisenbergin toinen ohjaus.

Eisenbergin tuottama, käsikirjoittama, ohjaama ja päänäyttelemä A Real Pain ammentaa paljon hänestä itsestään ja hänen oman sukunsa vaiheista. Eisenbergilla ja hänen vaimollaan on puolanjuutalaisia sukujuuria ja Eisenberg on hiljattain hankkinut itselleen myös Puolan kaksoiskansalaisuuden. Myös toista pääosaa eli Benjiä näyttelevän Kieran Culkinin suvulla on taustaa Euroopasta.

A Real Pain on melkein buddy movie ja melkein road movie, muttei ihan. Ensisijaisesti se on draamaelokuva, jossa ruoditaan sekä menneen vaikutusta nykysukupolveen että sitä, miten nopeasti irtaantuminen juurista voi tapahtua. Davidin ja Benjin isoäiti pakeni aikoinaan Puolasta Yhdysvaltoihin toisen maailmansodan alta, mutta puolalaisille serkukset ovat ensisijaisesti amerikkalaisia turisteja. Amerikkalaisiksi kaksikko kokee itsensäkin siitä huolimatta, että suvun juuret kiinnostavat.

Ailahtelevan ja poukkoilevan ylisosiaalisen Benji-serkun luonnerooli on Culkinilta erinomainen näyttelijäsuoritus. Ahdistus, masennus ja liiallinen herkkyys voi heijastua käytöksenä, jota voidaan pitää epäsopivana ja ailahtelevaisena. Culkin tuo rooliinsa herkkyyttä, inhimillisyyttä ja syvyyttä, jossa pelkkä katse huokuu murheellisuutta silloinkin, kun Benji huseeraa ja säätää näennäisen ylipirteänä.

Eisenbergin esittämä David on puolestaan introvertti, hermostunut ja rutiineja arvostava perheenisä, joka on tyytyväinen omaan perusarkeensa. Sisäänpäin kääntyneemmän ja vähäeleisemmän hahmon esittäminen räväkämmän Benjin roolin varjossa on vaikeaa, mutta Eisenberg antaa Culkinin ottaa suosiolla kohtauksia haltuun ja rytmittää tarinaa omalla näyttelemisellään. Eisenberg on kuin ammattibasisti, joka pomputtaa perusrytmiä, jotta soolokitaristi saa tiluttaa. Ymmärrys omasta roolistaan tekee Eisenbergin roolisuorituksesta vakaan ja luontevan, mikä tukee koko elokuvaa.

Serkuksien matka turistikiertueella vie heidät kohti heidän isoäitinsä entisiä asuinsijoja Puolassa, ja mukaan mahtuu myös holokausti-turistireissu Majdanekin keskitysleirille. Puolan kauniit maaseudut ja elinvoimaiset kaupungit antavat verevän taustapaletin henkilödraamalle, ja Eisenbergin ohjaus on luontevasti rytmitettyä ja varmaa. Äänimaailma nojaa vahvasti pianokappaleisiin, jotka tukevat tunneilmaisua. Majdanek-kohtauksissa piano ja muutkin taustamusiikit vaikenevat tyystin, hiljentyen siinä missä roolihahmot historiallisen joukkotuhon painolastin alla.

A Real Pain on kokonaisuutena niin korkeaa kategoriaa, että sille soisi laajempaa menestystä ja tunnustusta Oscar-gaalaa myöten, erityisesti näyttelijätyöstä. Elokuvaa ei kuitenkaan ole tietoisesti rakennettu palkintosyötiksi kuten monia laskelmoivia ison budjetin Hollywood-draamoja on. Eisenberg tavoittaa universaalia ihmisyyttä, johon kuka tahansa taustaansa ja rooliaan elämässä pohtinut voi samaistua.