A Hidden Life valkokangas

Uuden Hollywoodin elokuvaohjaajana uransa aloittaneen Terrence Malickin hiljalleen valmistuneet mestariteokset vaihtuivat hänen viimeisimmissä töissään nopeammalla aikataululla ja väljemmillä käsikirjoituksilla tuotettuihin itsetutkiskelevan fragmentaarisiin elokuviin. A Hidden Life (2019) aloittaa uuden vaiheen Malickin uralla ollen samalla paluu narratiivisen elokuvan ja historiallisten aiheiden käsittelyyn. Yhdysvaltojen menneisyyden sijaan kohteena on toisen maailmansodan aikaisen Itävallan maaseudun luonnonläheinen elämäntapa ja Franz Jägerstätterin tositarina.

Saksan liittäessä Itävallan itseensä keskeytyy perheensä kanssa St. Radegundin vuoristokylässä rauhallista elämää viettävän maanviljelijä Franzin (August Diehl) arki. Hänet värvätään vuonna 1940 sotilaspalvelukseen ja pakotetaan vannomaan uskollisuudenvala Adolf Hitlerille. Syvästi moraalisena ja vaimonsa Fanin (Valerie Pachner) kautta uskonnollisena henkilönä Franz kieltäytyy kyläläisten, kirkon ja virkamiesten suostutteluista huolimatta vannomasta valaa sekä ottamasta osaa epäoikeutettuna näkemäänsä sotaan.

Malickin elokuville tunnusomaisen henkilöiden pohdiskelevan voice-overin käytöstä ja avoimeksi jäävästä luontoon keskittyvästä kuvakerronnasta huolimatta A Hidden Life on Franzin kirjeiden kautta tositapahtumiin perustuvana käsikirjoituksena selväpiirteisempi sekä enemmän hahmojen välistä dialogia sisältävä teos kuin hänen viimeisimmät elokuvansa.

Kuvauksen ja äänten avulla luodaan välitöntä kokemuksellisuutta kuitenkaan katsojia tarinasta vieraannuttamatta Malickin edellisen Song to Songin (2017) tavoin. Ihmiskäsien symboliikka korostuu niiden voidessa nousta sotilaan toimesta väkivaltaan, rotuvihaa ilmaisevaan natsitervehdykseen tai rakastaa Franzin perheen tavoin toisia ihmisiä osana luonnon harmoniaa. Luonnollisuuteen pyrkivä dokumentaarinen havainnointi yhdistyy elokuvassa Babelsbergin filmistudion ja Italian Alppien historialliseen miljööseen.

Toisen maailmansodan aikaiset uutisfilmit, kuten natsipuolueen hurmiollinen järjestäytyminen, toimivat kontrastina maaseutuelämän hiljaisuudelle, mikä esitetään Malickin Onnellisten aikaa (Days of Heaven, 1978) seesteisempänä. Melkein kolme tuntisessa A Hidden Lifessa Franzin tarinaa viedään eteenpäin kohti vääjäämätöntä lopputulostaan verkkaasti, mutta määrätietoisesi kuten hänen unessa näkemänsä ja myöhemmin vankeuteen kuljettava juna.

Franzin maailmankatsomus on hyvin lähellä Malickin urallaan esiin tuomaa ajattelua. Samalla elokuva toimii moraalisena kannanottona pohtien henkilökohtaisen uskon ja epäoikeudenmukaisen yhteiskunnan välistä konfliktia. Saksan hallintoa myötäilevä katolinen kirkko piispa Fliesserin (viimeisen esiintymisensä tekevä Michael Nyqvist) johdolla asettui Franzia vastaan, jolloin hänen puolelleen jäivät ainoastaan perhe sekä harvat hänen ajatuksiaan tukevat ystävät kuten Waldland (Transitin Franz Rogowski). Malick on kiinnostunut, kuinka yksi perhe ja maaseutuyhteisö pyrkivät selviämään tässä tilanteessa sekä kovaa työtä vaativan majesteetillisen luonnon ympäröimänä.

Lainausta George Eliotin kirjasta Middlemarch, A Study of Provincial Life (1871–72) käytetään elokuvan nimeä myöten tiivistämään sen humaani sanoma. Useat St. Radegundin ja koko miehitetyn Europan asukkaat elivät natsien vastaisten mielipiteidensä kanssa piilossa `hidden life` ja vain poikkeusyksilöt uskalsivat nousta vastustamaan näkemäänsä pahuutta eikä monia heistä jälkeenpäin tunnustettu kuten autuaaksi julistettua Franzia.

A Hidden Life on koskettava historiallinen kertomus Malickille lyyriseen ja yllättävän narratiiviseen tyyliin. Ohjaajalleen täydellisesti sopivan tarinan elokuvallistaminen ei aivan saavuta samaa henkistä yhteyttä aiheensa kanssa kuin hänen parhaimmat elokuvansa Veteen piirretty viiva (The Thin Red Line, 1998) ja The Tree of Life (2011). Franzista tulee taipumattomuudessaan lähes kristusmainen hahmo, jonka elämästä Malickin seuraava elokuva The Last Planet (2020) tulee kertomaan henkisten paraabelien muodossa.