45 vuotta valkokangas

Ohjaaja-tuottaja Andrew Haigh (Looking) on viimeisimmällä valkokangasohjauksellaan, 45 vuotta,  lähtenyt tutkimaan, miten salaisuus menneisyydestä voi näyttää arjen täysin erilaisessa valossa. Menetyksen käsittelemättä jättäminen vaarantaa pariskunnan onnellisen avioliiton, kun sen perusteet alkavat horjua. Jännitysnäytelmäksi muuttuva salonkidraama muistuttaa osittain menneisyyden vainoamasta pariskunnasta Michael Haneken Kätketyssä (2005), vaikka 45 vuotta luottaa enemmän melankoliaan kuin ahdistavuuteen.

Kate (Charlotte Rampling) ja Geoff (Tom Courtenay) ovat valmistautumassa 45. hääpäiväänsä viettoon, kun valmistelut keskeytyvät saapuvan kirjeen vuoksi. Geoffin onnettomuudessa kuolleen nuoruuden rakastetun ruumis on löytynyt vuosien jälkeen ja tukahdutetut muistot heräävät eloon. Kate ei pysty auttamaan miestään surutyössä, sillä rakkaustarina menneisyydestä asettaa heidän yhteisen elämänsä ja yhdessä tehdyt päätökset täysin uuteen valoon.

45 vuotta on taitavasti rakennettu tarina, joka käyttää metaforia hienosti tukemassa kerrontaa. Se ei selitä mitään puhki eikä alleviivaa liiallisesti teemoja. Ennen pariskunnan kohtaamista tapahtuneet asiat ovat jääneet käsittelemättä, mutta niiden varjot ulottuvat kaikkiin valintoihin, joita he ovat elämässään tehneet. Kirje avaa patoutuneet tunteet ja vie vakauden vuosien avioliitolta, kun ilma yhtäkkiä täyttyy kysymyksistä. Jännitteen elokuvalle tarjoaakin se, pystyvätkö he paikkaamaan menneisyyden rikkomat säröt suhteessaan vai onko usko yhteiseen onneen rikkoutunut iäksi.

Aika nousee elokuvan kantavaksi teemaksi. Menneisyyden muistot ovat jähmettyneet ajassa samalla, kun Kate ja Geoff ovat vanhentuneet ja muuttuneet. Konkreettiseksi menneisyys tulee esimerkiksi valokuvien kautta. Ikuistettuja hetkiä ei kameraa karttaneella parilla ole muille jaettavaksi, mutta heidän elämänsä muista ihmisistä löytyy jähmettyneitä muistoja. Erityisesti Kate alkaa pohtia, mitä heidän suhteestaan jää jäljelle, kun pariskuntaa ei enää ole.

Kahden näyttelijän harteilla lepäävä 45 vuotta on vaikuttava taidonnäyte niin Tom Courtenaylta kuin Charlotte Ramplingilta. Courtenayn Geoff on täysin surun lamaannuttama mies, joka ei edes yritä piilotella vaimoltaan kirjeen aiheuttamaa shokkia. Rampling tekee pikkutarkkaa työtä omasta mielenrauhastaan taistelevana Katena. Jännitteet tuodaan näkyviksi ja tarinat heräävät eloon näyttelijöiden kautta. Mustasukkaiset katseet ovat ohi silmänräpäyksessä ja menetyksen pelko näkyy liikkeissä.

45 vuotta on tunnelmaltaan melankolinen mutta myös toiveikas. Sen monitulkintainen tarina on välähdys hetkestä pitkässä avioliitossa. Elokuva ei jää teatterimaiseksi dialoginvaihdoksi, vaan käyttää elokuvallisia elementtejään tunnelman luomisessa. Vakuuttavilla roolisuorituksilla kuorrutettu elokuva on hiottu ja komeasti rakennettu kokonaisuus.