"I want to be like Marlon Brando"

The Insider - © 1999 Touchstone PicturesVuonna 1964 Uudessa-Seelannissa syntynyt ja myöhemmin australialaistunut Russell Crowe on urallaan elämänsä nousumyötäisessä. The Insiderista saadun Oscar-ehdokkuuden jälkeen Australian ihme muuntautui ylipainoisesta keski-ikäisestä tutkijasta tuiman tunteikkaaksi ja brutaaliksi kenraaliksi ensi-iltaelokuvassa Gladiator. Mutta lihomista, laihduttamista ja timmiin kuntoon bodaamista on nähty ennenkin.

Ristiriitainen. Jokin kuitenkin erottaa Russell Crowen esimerkiksi Robert De Nirosta ja Edward Nortonista. Se on vaikeasti selitettävä karisman vivahde, tylyn ja karun komeuden taakse kätkeytyvä syvä inhimillisyys ja herkkyys, voiman ja heikkouden outo tasapainottelu, tietty ulkopuolisuus, sivistynyt junttimaisuus, herrasmies ja moukka samassa kompleksisessa paketissa.

Arvoituksellinen. Kyllä. Mieleen tulee nuori ja uhmakas Brando - ja Crowessa tuntuu riittävän aineksia, sillä harva nykynäyttelijä kykenee digitaalitrikeillä elostelevassa suurelokuvassa jättämään kaiken muun varjoon pelkällä olemuksellaan, katseellaan, äänellään. Oikea tähtinäyttelijähän on aina arvoitus: et koskaan tiedä henkiikö hän seuraavaksi suurinta ystävällisyyttä vai puhkuuko suurinta vihaa. Ensimmäisen kerran tutustuin Crowen valkokangasläsnäoloon muistaakseni Romper Stomperin parissa ja siitä lähtien puistatuksia on tarjonnut näyttelijän tapa haukkoa happeakin rooliminänsä huokosin. Crowe ei pelkästään näyttele, hän tekee jotain paljon enemmän. Roolihahmo on kuin toinen nahka.

Gladiator - © 2000 Dreamworks LLC & Universal Pictures Ulkopuolinen. Tietenkin Crowella on myös kova imago. Naisia riittää, mutta hän ei ole naimisissa eikä hänellä ole lapsia. Hänen yksityiselämästään ei paljoa tiedetä. Hollywoodin glamourista eristäytynyt näyttelijä vetäytyy aina tilaisuuden tullen perheensä keskuuteen Australian maatilalle, jossa hän ratsastaa ja "eksyy" luontoon. Hänellä on eläimiä, joita hän kutsuu ystävikseen, koska hänellä on kuulemma eläimellisiä ihmistuttuja, joita ei voi kutsua ystäviksi. Ja höttöiseen Los Angelesiin herra gladiaattori muuttaisi kuulemma vasta silloin, kun jättiläishyökyaalto on pyyhkäissyt Australian ja Uuden-Seelannin yli ja Euroopassa riehuu rutto.

Raggari. Tupakkia ketjussa vetävällä Crowella on vaikean ihmisen ja kovan ryyppääjän maine, mikä nyt ei ole uutinen miehen maantieteellistä taustaa vasten. Sama kuin asia todettaisiin suomalaisesta. Crowe on kävellyt ulos haastatteluista, vittuillut huvittuneena toimittajille (ja muillekin) ja puhaltanut röökihuuruja näiden naamalle (ja muidenkin), osallistunut baaritappeluihin etc.

Rokkari. Tietenkin tällaisella kaverilla on pakko olla rocktausta, ja kuinkas muuten. Nuorempana Crowe levytti useita biisejä nimellä Russ Le Roq. Vielä jotta ironia täyttyisi, niin yhden hänen varhaisen laulunsa nimi oli "I Want To Be Like Marlon Brando". Tosin mies on itse pilke silmäkulmassa kertonut, että hänen bändinsä biisit singahtivat rakettina kaikkien listojen pohjamutiin, ja leuhkinut tehneensä Uuden-Seelannin musiikkiteollisuuden surkeimmat tuotokset.

Rahantekijä. Niin tai näin, olkoon mies mukava tai vittumainen, haluttu hän on. Elokuvamaailman käänteentekevät, niin ohjaajat kuin näyttelijätkin, ottaisivat Crowen koska tahansa porukkaansa. Suurta ammattilaista ja taiteilijaa kunnioitetaan ja tämä arvostus tuntuu riittävän myös Crowelle, joka on vähätellyt Oscar-ehdokkuuksiaan ja todennut olevansa todennäköisesti vain ikuinen ehdokas. Joka tapauksessa Crowen asema vaikuttaa turvatulta. Etenkin topakasti tuohta tuottaneen Gladiatorin jälkeen hän on myös studiopomojen mieleen - suurta rahaa tuova suuri taiteilija.

Toivottavasti vain Crowen polla kestää menestyksen kirot. No, viskillä, muskeleilla ja tahdonlujuudella se on mahdollista.

"He's got so much emotional power behind him. I keep telling people: This guy is the young Brando."
Michael Mann