Hannibalin odotettu paluu valkokankaalle
Vuonna 1999 yhdentoista vuoden odotus päättyi, kun Thomas Harris kirjoitti Hannibalin, hartaasti odotetun jatkon romaaneilleen Punainen lohikäärme (Red Dragon, 1981) ja Uhrilampaat (The Silence of The Lambs, 1988). Suomeksi Hannibal ilmestyi syksyllä 2000.
Kummastakin aiemmasta kirjasta on tehty myös elokuvaversiot, Michael Mannin Psykopaatin jäjillä (Manhunter, 1986) ja Jonathan Demmen Uhrilampaat (1991), joista jälkimmäinen räjäytti potin niin katsojalukujen kuin palkintojenkin suhteen. Harrisin romaanit ja Demmen elokuva ovat pääpukareita 1980- ja 90-luvun sarjamurhaajabuumin suosioon vaikuttaen voimakkaasti populaarikulttuuriin laajalla sektorilla. Nyt, kymmenen vuoden odotuksen jälkeen Demmen Uhrilampaat saa jatkoa, kun Hannibal rynnii helmikuussa elokuvateattereihin ympäri maailmaa.
Thomas Harris empi Hannibalin kirjoittamista pitkään ja ryhtyi luomistyöhön oikeastaan kustantajan painostuksesta. Kylmäpäisesti hän käytti valmistusmispaineesta huolimatta kirjoitustyöhönsä vuosikausia. Lopulta valmistunut ja nasevasti Hannibaliksi ristitty romaani olikin melkoinen yllätyspaukku. Uutuus kun erosi kirjailijan aikaisemmista tuotoksista melkoisesti.
Hannibalia on hyvin vaikea verrata Punaiseen lohikäärmeen ja Uhrilampaisiin, joiden pessimistinen maailmankatsomus ja piinaavat jännitykselliset elementit ovat kääntyneet suorastaan parodian asteikolle. Makaaberi ja groteski perusvire ei ollut monenkaan lukijan tai kriitikon mieleen. Mutta melkeinpä rivien välistä voi kuulla kirjailijan kolkon naurun: yrittäkääpä pojat tästä materiaalista tehdä sitä elokuvaanne. Ei ihme, että Hannibalin filmausproduktio takelteli tervassa jo ensimmäisillä askeleilla, kun vanhasta tekijätiimistä moni kieltäytyi kunniasta osallistua jatko-osaan.
Ensimmäisenä ulos käveli Jonathan Demme ja hänen perässään Jodie Foster, joka ei pitänyt agentti Starlingin hahmon "negatiivisesta" kehityksestä. Mutta hän itse, eli Anthony Hopkins, kuitenkin keljuilee syvän sinisillä silmillään Hannibal Lecterinä. Ja kyllä kirjan lukeneena voi sen sanoa, elokuvan käsikirjoitustakin tuntematta, että Hopkinsille kenttä on täysin avoin. Jo kirjaa lukiessa kykeni kuvittelemaan hänen sooloilunsa valkokankaalla hienostuneena ja kultivoituneena sosiopaattina, joka tietää, mitkä laatuviinit pitää ennen nauttimista seisottaa sakan vuoksi.
Eniten soraääniä romaanissa on herättänyt sen ilmeinen asettuminen Hannibalin puolelle, hän kun sattuu olemaan koko tarinan sympaattisin ja tasapainoisin hahmo. Itse arvostan modernin rikoskirjallisuuden genressä Punaisen lohikäärmeen todella korkealle, enkä usko, että sen kirjoittaja olisi nytkään tehnyt mitään ilman harkintaa. Hannibal oikeastaan kääntää monet asetelmat ylösalaisin. Tavallaan koko kirja on parodia kaikista tehdyistä Hannibal Lecter -parodioista ja itse sarjamurhaajakultista, jonka kukkona Lecter kirjassa todellakin kuvataan. Samalla Hannibal haastaa lukijansa kohtaamaan itsensä väkivaltaviihteen kuluttajana. Sarjamurhaajia romantisoidaan ja Harris on tehnyt sen viimeisenkin mutkan ja ylilyönnin kautta. Sitä saa, mitä tilaa. Itse pidän monia kirjaan kohdistettuja moitteita sen ansioina.
Kerrassaan nerokasta on ollut myös asettaa Hannibalin uhri tarinan totaalisesti pöpeimmäksi. Sikadynastian perillinen, pedofiili Mason Verger on suorastaan uskomaton ilmestys. Aivan palaa odotus nähdä hänet filmillä Gary Oldmanin... niin ei kai voi sanoa kasvoilla. Muutoinkin kuvausta amerikkalaisesta yhteiskuntasysteemistä on rankennettu raskaalla kädellä: lihanjalostusteollisuudesta tarjotaan melkoinen visio ja FBI:ta pannaan halvalla minkä ehditään. Lukukokemuksena Hannibal on oikeastaan paljon kuvottavampi kuin kaiken maailman amerikanpsykot. Sitä paitsi Harris on kirjoittajana hyvä ja hänen kielensä on parhaimmillaan hyytävän herkullista.
On mielenkiintoista nähdä, miten elokuvaversiossa on kirjan käänteitä muutettu. Ja niitähän on, muutoinkin kuin loppupuolen osalta. Mahtaakohan hilpeän hirvittävästä aivojensyönnistä olla mitään jäljellä? Ohjaaja Ridley Scotthan ei hyväksynyt myöskään kirjan "romanttista" lopetusta, jossa kaksi orpoa löytävät vihdoinkin toisensa. Lohdutuksena on kuitenkin se, että Harris on itse osallistunut muokkaamaan käsikirjoitusta, jossa myös David Mametilla on kuuleman mukaan ollut sormensa pelissä.
Mutta, 23. helmikuuta asti... Hyvää ruokahalua.
Seuraava:
Digi-tv:n ihmeellisessä maailmassa
Edellinen: Digi-tv:n ihmeellisessä maailmassa
Tällä viikolla
Uusimmat
- Parthenope – Napolin kauneus ensi-ilta
- Aleksi Mäkelä ja Häjyt 2 haastattelu
- Häjyt 2 ensi-ilta
- The Gorge dvd
- Risto Räppääjä ja kaksoisolento ensi-ilta
- A Complete Unknown ensi-ilta
- Pyhän temppeliviikunan siemen ensi-ilta
- Film-O-Holic supistaa toimintaansa
- Onnen asiamies ensi-ilta
- Isoäidin miljoonat ensi-ilta