Elokuvia moneen makuun

Kun maaliskuussa 2020 tieteisfiktio muuttui Suomessa ja lähes kaikkialla muuallakin todellisuudeksi koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilanteen takia, heräsi Film-O-Holicin toimituskunnan piirissä ajatus kerätä yhteen niin sanottuja autiosaarielokuvia. Eli mitä elokuvia ottaisi mukaansa autiolle saarelle. Ajatusleikki vertautuu tällä hetkellä todellisuuteen ja vallitsevaan koronaeristäytymiseen.

Autiosaarielokuvissa, -kirjoissa tai -levyissä ei ole kyse parhaista ja taiteellisesti ansiokkaimmista teoksista, vaan sellaisista, jotka syystä tai toisesta puhuttelevat ja kiehtovat yksilötasolla niin paljon, että niiden parissa voi viettää aikaansa yhä uudestaan ja uudestaan. Kyse on siis hyvinkin henkilökohtaisista ja usein myös ajan myötä muuttuvista valinnoista. Jos jotain yhteneväistä elokuvista ja valintojen perusteluista olisi löydettävä, niin nostalgialla, eskapismilla, huumorilla ja selittämättömyyksillä vaikuttaisi olevan painoarvoa autiolla saarella.

Valintojen henkilökohtaisuuden myötä listaus on kokonaisuudessaan sangen kirjava ja sisältää monenlaisia elokuvia laidasta laitaan, tunnetuista klassikoista mielipiteitä jakaviin kulttielokuviin ja kaikkeen siltä väliltä. Hajonnan ollessa suurta yksikään elokuva ei noussut selkeästi muiden edelle, joten Film-O-Holicin kollektiivista autiosaarielokuvaa ei voitu julistaa.

Toimituskuntalaiset saivat kukin nimetä kolme elokuvaa lyhyin perusteluin. Nimetyt elokuvat on listattu aakkosjärjestykseen suominimensä mukaan ja jokaisesta on lyhyt, valinnan tehneen antama perustelu. Listausta voi silmäillä sillä ajatuksella, josko löytyisi kiinnostavia tärppejä elettävän poikkeusajan kotikatseluun. Ja löytyyhän niitä, jokaiseen makuun.

Autiosaarielokuvia

8½ (1963)
Joka katsomiskerralla elokuva avaa uusia ajatuksia, ja sitä ymmärtää paremmin. Rakastan tätä elokuvaa. Jokainen katsomiskerta on ilo. Jesse Raatikainen

Annie Hall (1977)
Jos minun pitäisi kuvata itseäni yhdellä elokuvalla, se olisi Annie Hall. Tunteet ja henkilöhahmot ovat samastuttavia, minkä lisäksi elokuva on aivan hillittömän hauska. Mahdollisesti kaikkien aikojen lempielokuvani. Jesse Raatikainen

Arabian Lawrence (Lawrence of Arabia, 1962)
Seikkailuelokuvan klassikko vie katsojan mukanaan Pohjois-Afrikan maisemissa tapahtuvien massiivisten joukkokohtausten keskelle ja päähenkilönsä T.E. Lawrencen unelmiin. Tuomo Marttila

Blade Runner (1982, Director's cut 1991)
Lukuisten katselukertojen jälkeenkin elokuva herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia, minkä ihmettelyyn voi rauhassa uppoutua Vangelisin maagisen musiikin myötä. Juha Rosenqvist

Blues Brothers (1980)
Elokuva, jonka pääkaksikon lakoninen suhtautuminen kohtaamiinsa vastoinkäymisiin onnistuu aina piristämään tarttuvan R&B musiikin sekä takaa-ajojen aiheuttaman ylitsepursuavan materiaalisen tuhon ohella. Tuomo Marttila

Dersu Uzala (1975)
Kurosawan elokuva oli minulle nuorena tärkeä – niin tärkeä, etten ole katsonut sitä kolmeenkymmeneen vuoteen. Autiolla saarella siihen voisi kiireettömästi keskittyä. Kimmo Ahonen

Easy Rider – Matkalla (1969)
Vapauden eetoksen ylittämätön ylistyslaulu, joka jätti tilaa loputtomille tulkinnoille 1960-luvun vastakulttuurin onnistumisista ja epäonnistumisista. Elokuvan tagline kuului vapaasti suomentaen näin: mies lähti etsimään Amerikkaa eikä löytänyt sitä mistään. Sukulaisteos Monte Hellmanin ohjaama Two-Lane Blacktop (1971). Janne Kahila

Ghostbusters – Haamujengi (1984)
Ainoa oikea ja alkuperäinen Ghostbusters vetosi jo lapsena kummitusten, komedian ja pseudotieteellisen jännityksen yhdistelmällään, ja on vedonnut lapsuuden jälkeenkin. Myös elokuvan erinomaisen jatko-osan motto sopii hyvin nykyhetken kauhudystopiaan, jossa elämme: ”Sometimes shit happens, someone has to deal with it, and who ya gonna call?” Jussi Lahtonen

Hurja Jake (Big Jake, 1971)
Tämä vanhan ja uuden ajan rajalla kulkeva John Wayne -ralli jättää joka kerta katsojan hyvälle tuulelle. Kimmo Hämäläinen

Ilmestyskirja. Nyt. Redux (Apocalypse Now Redux, 1979/2001)
Rakastan version epäamerikkalaista kerrontaa ruokkivia harhapolkuja. Janne Rosenqvist

Ilta Andrén kanssa (My Dinner With Andre, 1981)
Autiosaaren yksinäisyydessä on hyvä reflektoida omaa menneisyyttään ja valintojaan, mutta myös kuvitella hetkeksi itsensä letkeälle illalliselle ystävien kesken. Valtteri Kauraoja

Insiders (1989)
1980-luvun lopun kasinotalouden, keinottelun ja juppien seura piristää kaikkialla. Oi niitä aikoja! Itken mieluummin Alfa Romeossa kuin autiolla saarella. Pilvi Meriläinen

Joulubileet (1996)
Autiolla saarella voisi tulla ikävä Suomea. Joulubileet toimii aina, ja sen kauniissa loppukohtauksessa tiivistyy joulun sanoma. Kimmo Ahonen

Kesäni sudenkorentona (2017)
Herkästi ja eläytyvästi sympaattista päähenkilöään seuraava dokumenttielokuva, jonka jälkeen mieli on toiveikas, valoisa. Niina Oisalo

La Flor (2018)
Tylsyyteen viihdettä tunniksi jos toiseksikin. Useampi elokuva yhden hinnalla ja yli 13-tuntisen maratonin päätökseksi paljon herätettyjä ajatuksia ja pohdittavaa erikoisesta kokonaisuudesta. Valtteri Kauraoja

La La Land (2016)
Täydellinen elokuva, joka koskettaa. Näin tämän elokuvateatterissa viisi kertaa, enkä ole myöhemminkään osannut sanoa tästä mitään negatiivista. Musiikki, visuaalisuus ja tarina kerrontoineen on saumatonta. Jesse Raatikainen

Maija Poppanen (Mary Poppins, 1964)
Tarvitseeko muuta sanoa kuin että ”Supercalifragilisticexpiladidtious”? Surrealismin ja lohdun keitos, jossa häärii yksinvaltiaana Maija Poppasen arvoituksellinen hahmo – mistä hän tulee, minne hän menee? Niina Oisalo

Mansikkapaikka (Smultronstället, 1957)
En haluaisi koskaan arvioida tätä elokuvaa, enkä myöskään siihen pystyisi. Sanat kalskahtavat falskeilta, jos edes yrittää. Uni, kuolema, elämä, elämänjano, nuoruus joka oli ihan juuri hetki sitten tässä, jotain sellaista tämä elokuva käsittelee. Janne Kahila

Monty Pythonin hullu maailma (Monty Python and the Holy Grail, 1975)
Jokaisen vuorosanan ulkoa tunteminen vain lisää katsomisnautintoa ja episodimaisuuden vuoksi voi katsoa vielä tämän yhden kohtauksen lisää... taas yhden kerran... ja vielä yksi! Sanna Olkkonen

Muumipeikko ja pyrstötähti (Comet in Moominland, 1992)
Muumilaakso on Shangri-Laani, utopia, jossa haluaisin olla autiolla saarellakin. Juha Rosenqvist

Nixon (1995,  Director's cut 2002)
Olen nähnyt yli 20 kertaa tämän hienon, vaikkakin osin fiktiivisen elämäkertaeepoksen kompleksisesta suurmiehestä. Kimmo Hämäläinen

Ohukaisen ja paksukaisen äänilyhytelokuvat (1929–1935)
Autiolla saarella tarvitaan naurua. Stan Laurelin ja Oliver Hardyn äänikauden 40 lyhytelokuvaa ovat yhä parhaita naurun tuottajia. Kimmo Ahonen

Pat Garrett & Billy the Kid (1973, Special edition 2005 )
Seesteinen, paljon katseilla ja eleillä toimiva psykologinen western, jonka monimuotoisuutta Bob Dylanin hieno soundtrack entisestään korostaa. Kimmo Hämäläinen

Pat Garrett & Billy the Kid (1973, Turner Preview Version 1988)
Kiehtovan italomausteiset ja oudot kohtaukset koukuttavat yhä uudelleen. Janne Rosenqvist

Predator (1987)
Kasaritoiminnan ehdotonta eliittiä, josta aina vaan tulee niin hyvä mieli. Janne Rosenqvist

Robinson Crusoe Marsissa (Robinson Crusoe on Mars, 1964)
Epätoivon keskellä on hyvä rentoutua ja todeta että asiat voisivat olla huonomminkin: Voisit olla jumissa Marsin vuoristossa, tai keskinkertaisessa scifipläjäyksessä, apunasi vain koulutettu apina. Valtteri Kauraoja

Rock of Ages (2012)
Mitäpä autiosaari olisi ilman musiikkia ja tämä raskaamman rockin sing-a-long leffa sopii sinne kuin naula headbangerin päähän. Jokke Ihalainen

Stalker (1979)
Olen lukenut ja ollut aina ihastunut Strugatskin veljesten romaaniin mutta Tarkovskin filmatisointi ei ole koskaan auennut minulle. Jokke Ihalainen

Star Trek IV: Kotiinpaluu (Star Trek IV: The Voyage Home, 1986)
Vanhan Star Trekin kohokohtia on montakin, mutta elokuvista neljäs eli Kotiinpaluu on hauskin, optimistisin ja tänä pandemiadystopian aikana lohdullisin, sillä siinä ei ole pahista eikä perinteistä vastakkainasettelua. Lopullinen tuho vältetään auttamalla ja kommunikoimalla, ei taistelemalla, mikä on pitkän päälle meille muillekin paras keino elää pitkään ja menestyä. Jussi Lahtonen

Stop Making Sense (1984)
Hienoin musiikkielokuva ikinä, yhdeltä hienoimmalta bändiltä ikinä, jota katsoessa voi keskittyä aina uusiin detaljeihin tai vain leijua musiikin mukana, ja totta kai yrittää pysyä mukana tanssimoveissa. Sanna Olkkonen

Take This Waltz (2011)
Kaunein, raastavin ja todellisin tavallinen rakkauselokuva jonka rakastumisen tunteeseen voi upota hetkeksi täysillä, koko ajan tiedostaen sen katoavaisuuden. Sanna Olkkonen

Taru Sormusten Herrasta (The Lord of the Rings, 2001–2003, extended edition)
686 minuuttia pitkä extended edition tarjoaa täydellisimmän version elokuvakokonaisuudesta, joka antaa eskapismille suurten kotkien siivet ja lennättää autiolta saarelta ja koronaepidemian luota hetkeksi Keski-Maahan. Se yksi heitä hallitsee. Jussi Lahtonen

The Thing – 'se' jostakin (1982)
John Carpenterin klaustrofobisen kauhun ja perinteisten erikoisefektien taidonnäyte, jossa kasaritoiminnan hengessä Antarktikselle loukkuun jäänyt monenkirjava tutkimusryhmä alkaa taistella muotoaan muuttavaa avaruuden saalistajaa vastaan. Tuomo Marttila

Tähtien sota (Star Wars aka Episodi IV – A New Hope, 1977)
Elokuva joka otti silloisen (1977) nuoren mieleni valtaansa ja muutti pysyvästi käsitykseni maailmankaikkeudesta. Jokke Ihalainen

Vaahteramäen Eemeli (Emil i Lönneberga, 1971
Eemelin seikkailuissa kiteytyy hyvän ja tasapainoisen lapsuuden lumous, se ohikiitävän lyhyt hetki, jolloin kaikki on maailmassa kohdillaan. Janne Kahila

Veronikan kaksoiselämä (La double vie de Véronique, 1991)
Ylimaallinen musiikki ja täydelliset kuvat. Elokuva joka jättää paljon kertomatta, katsojan kuvittelulle ja ajattelulle paljon tilaa. Lisäksi Irène Jacob. Niina Oisalo

Vihreän timantin metsästys (Romancing the Stone, 1984)
Nostalgisen viidakkoseikkailun innoittamana jännitystä janoaa lisää. Ja tuntee taas olevansa Joan Wilder. Pilvi Meriläinen

Viu-hah hah-taja (1974)
Mahtavaa kieriskellä naurusta autiolla saarella. Mikäli tulee stressiä, se takuulla hellittää, kuten johtaja Joona Maaperän, sivutoimisen valtakunnansovittelijan. Pilvi Meriläinen

Wall-E (2008)
Chaplinmaisen kuvakerronnan riemuvoitto, jonka rakkaustarinassa ja ympäristökriisissä on läsnä se tärkein eli toivo. Juha Rosenqvist

 

Artikkelin kuva elokuvasta Robinson Crusoe Marsissa (Robinson Crusoe on Mars, 1964).