Brittiohjaaja Terry George muistetaan koskettavasta elokuvastaan Hotelli Ruanda (2004). Inhimillisen surun ja ahdistuksen syövereissä tunnelmien alleviivaaminen ja väkinäinen myötäeläminen vaikuttavat aina helpoilta katsojien kyynelkanavia kutittelevilta tempuilta. Tämä häiritsi ruandalaisten kohtaloissa ja pistää silmään myös Reservation Roadissa.

Aihe on jälleen raskas. Liikenneonnettomuuden seurauksena kymmenvuotias poika menehtyy. Onnettomuuden aiheuttaja pakenee paikalta. Joaquin Phoenixin näyttelemä isä vaipuu surun alhoon ja alkaa hakea oikeutta kokemalleen menetykselle. Toisaalla onnettomuuden aiheuttanut osapuoli (Mark Ruffalo) potee syyllisyyden tuntoja.

Kahden miehen – ja isän – surun, vihan ja syyllisyyden toisiinsa kiertyvistä taakoista olisi voinut rakentaa tiiviin ja monisyisen jännitysnäytelmän oikeuden ja anteeksiannon vaikeasta yhtälöstä. Valitettavasti miesten tarinat on kirjoitettu liian erilleen ja yritetty nivoa yhteen turhan keinotekoisella ratkaisulla, jotta jännitettä syntyisi miesten välille saati katsojalle. Väistämätöntä kohtaamista pitkitetään ja pitkitetään tarinalinjojen puisevalla puimisella, jolloin loppuratkaisukin latistuu mitäänsanomattomaksi antikliimaksiksi.

Sinällään Joaquin Phoenix ja Mark Ruffalo antavat elokuvalle tukevan selkänojan, johon tukeutua, mutta hekään eivät pysty pelastamaan elokuvaa tyhjäkäynniltä. Vaisu kokonaisuus ei tunnu löytävän tarinaan sisällöllistä katetta ja sinänsä huolitellusti tehty elokuva jää sanottavaltaan laimeaksi ja tunnelmaltaan alakuloiseksi rutiinisuoritukseksi.

Juha Rosenqvist

**