Akateemisesti oppineen brittikoomikko Sacha Baron Cohenin luoma Borat oli viime vuoden elokuvataivaan ilmiöitä. Suosiossa ei sinällään ollut mitään yllättävää, sillä tosi-tv ja Jackassit aseveljineen ovat raivanneet jo useamman vuoden tilaa uudenlaiselle komiikalle, joka perustuu tavallisten pulliaisten vedättämiseen.

Cohenin esittämä Borat on olevinaan kazakstanilainen toimittaja, joka tekee juttuja amerikkalaisista. Hahmo on alkujaan Cohenin omasta sketsisarjasta Ali G Show. Huumori piilee siinä, miten pintakorrektit jenkit kohtaavat moukkamaisen Boratin.

Parhaimmillaan Borat on silloin, kun kohtauksissa kyetään repimään alas tekopyhiä ja kaksinaismoralistisia esirippuja. Tästä paras esimerkki on elokuvan alkupuolella oleva kohtaus, jossa Borat tapaa amerikkalaisen huumorivalmentajan. Huumorimies opastaa Boratia, että "me amerikkalaiset yritämme olla nauramatta vähemmän onnekkaille."

Tässähän on huumorin ydin, sillä nauraminen perustuu useimmiten ylemmyydentunteelle eli hauskuuden moottorina toimii toisen tyhmyyden tai typeryyden havainnointi – ja sille nauraminen. Tähän Borat tähtää ja yksittäisissä kohtauksissa onnistuukin, mutta kokonaisuus toimii vain vaivoin.

Borat on enemmän sketsisikermä kuin toimiva elokuva. Kazakstanista ja Boratin Yhdysvaltoihin suuntaavasta reportterimatkasta askarreltu kehystarina muistuttaa kolmosluokkalaisen kouluainetta. Banaali koheltaminen ja huumorin ankkuroiminen pitkälti alapääjuttujen varaan ovat puuduttavia ratkaisuja, eivätkä anna tekijöistä kovinkaan kekseliästä kuvaa. Dvd:lle lätkäistyt poistetut kohtaukset toimivat jopa itse elokuvaa paremmin, sillä terävimmillään Borat on irrallisina hetkinä.

Kazakstanin valtion hermostuminen elokuvasta on sikäli ymmärrettävää, että maan liittäminen Boratiin on täysin tarpeetonta ja ennen kaikkea mautonta. Mikäli huumori kumpuaisi aidoista kulttuurisista väärinkäsityksistä asia olisi toinen, mutta Cohenille väärinkäsitykset liittyvät sukurutsaan ja turhien seksijuttujen korostamiseen. Ei tarvitse olla edes tosikko, kun itseään toistavat jutut alkavat tuntua yksinkertaisesti tylsiltä.

On myös paikallaan pohtia, olisiko Borat saavuttanut vastaavaa suosiota ja ymmärrystä, jos Cohen olisikin ollut kirjeopiston käynyt punaniska eikä juutalainen Cambridgen kasvatti? Fiksun statuksella idioottina pelleily on paljon arveluttavampaa kuin jackassien koheltaminen.

Juha Rosenqvist

**