Anne Riitta Cicconen L´amore di Marja on siitä harvinainen italialaiselokuva, että sen ohjaaja on puolisuomalainen ja päätähti tuikitäkäläinen Laura Malmivaara. Muitakin suomalaisia nähdään suurehkoissa osissa tässä Cicconen omaan, omaelämäkerralliseen näytelmään perustuvassa filmissä. Valitettavasti Suomi-yhteydet ovat ilmeisen ainoa syy elokuvan maahantuontiin. L´amore on arkisuudessaan viehättävä, mutta viimekädessä tavanomainen kuvaus erään perheen elämän karikoista.

Malmivaaran esittämä nimihenkilö Marja on elokuvaversio Cicconen äidistä. Suomalainen nainen nai italialaisen Fortunaton, jota filmissä esittää Vincenzo Peluso. Kaksikulttuurisen liiton alkuvuodet sujuivat auvoisan hippeilyn merkeissä, mutta elokuva sijoittuu vaikeampiin vakiintumisvuosiin. Pariskunta asuu kaksine tyttärineen Sisiliassa, miehen kotikaupungissa. Vapaamielinen Marja kokee pikkukaupungin mentaliteetin ahdistavaksi kyttäilyksi. Vaikealta tuntuu myös vastuun ottaminen perheestä, samoin miehen työn aiheuttama yhteen paikkaan jämähtäminen.

L´amore di Marja kertoo ihmisten ja näiden välien muuttumisesta kuvatunlaisessa puristuksessa. Fortunato reagoi sekä etääntymällä työhönsä että taantumalla kotikonnuillaan edelleen vallitsevaan macho-mentaliteettiin. Arjen pyörittäminen jää perin traditionaalisesti Marjan harteille. Hän alkaa vajota yhä syvemmälle mielensä syövereihin ja erinäisten aineiden väärinkäyttöön.

L´ amore di Marjassa on aineksia aidosti vaikuttavaksi perhedraamaksi. Taustalla kummitteleva, yhä kauemmaksi karkaava hippimäinen vapauden ideaali rinnastuu kiinnostavasti perhe-elämän realiteetteihin ja vieraalla maalla vaanivaan ahdistukseen. Käytännössä tarina kuitenkin nousee siivilleen vain hetkittäin. Ehkä käsikirjoittaja Cicconen olisi pitänyt saada ohjaaja Cicconen tilalle joku muu vastaamaan kerronnan rytmistä.

Laura Malmivaaraa ei aivan helpolla usko entiseksi hippitytöksi, saati vainoharhaiseksi narkomaaniksi, vaikka hän kirjaimellisesti hampaat irvessä yrittääkin. Erika ja Annika Lepistö ovat vallan hurmaavia perheen tyttärinä.

Manu Haapalainen

**