www.Film-O-Holic.com

Heli Nummila

KAISA RASTIMO
KOHTAA
HELVI HÄMÄLÄISEN

Kaisa Rastimon haastattelu
kuunneltavissa RealAudiona.

kesto: 10'12"

Nauhoitettu Turussa 10.09.1998
Kuuntelemiseen tarvitset vähintään RealPlayer 3:sen

Real Playerin voit imuroida täältä !


Suolaista ja makeaa –elokuvallaan kannuksensa hankkinut Kaisa Rastimo on ohjannut Helvi Hämäläisen romaaniin perustuvan elokuvan Säädyllinen murhenäytelmä. Miksi juuri se?

 

Kaisa Rastimo - (c) 1998 Kinotaurus Oy & KinoScreen Illusion

– "Alitajuisesti kaikki lähti siitä, kun näin Elina Bergholmin 'Huojuvan talon' tv-sarjana ja pidin siitä paljon. Sen innoittamana luin Maria Jotunin kirjan, ja sitten tartuin Helvi Hämäläisen 'Säädylliseen murhenäytelmään', joka on minusta rinnakkaisteos siltä ajalta. Se kuvaa sivistyneistön elämää, jossa kaiken pitäisi olla hyvin mutta jossa on hirveää henkistä väkivaltaa perheen sisällä. Mikä on myös nykyajassa tuttua.

Mutta loppujen lopuksi minulle tarjottiin tätä ohjattavaksi, ja olin hirveän innostunut, sillä tällaiselle nuorelle ohjaajalle on haaste saada tehdä suomalaisen kirjallisuuden klassikko. Samalla kertaa se oli hirveän pelottavaa. Epäonnistumisen uhka oli koko ajan voimakkaana läsnä sen ensimmäisen vuoden, kun suunnittelin tätä elokuvaa."

 

Kirjailija

Millainen suhde sinulla muuten on Helvi Hämäläiseen, onko hän sinulle erityinen kirjailija?

– "Kun luin ensimmäisen kerran 'Säädyllisen murhenäytelmän', minua kiinnosti siinä Hämäläisen ilmiömäinen kirjallinen lahjakkuus. Tapa, jolla hän käyttää sanoja ja lauseita kuvatakseen tunnelmia ja ajatuksia, hyvin taitava sanankäyttö. Hämäläisen maailma on hyvin aistillinen, kaikki on nähtävissä ja kuultavissa ja haistettavissa. Se on minusta kiinnostavaa, kunnioitan sitä kykyä. Tartuin myös hänen elämänkertaansa, joka oli Ritva Haavikon toimittama. Todella upea kirja, Helvi Hämäläinen on ollut hyvin mielenkiintoinen ihminen."

 

Henkilöt

Voisitko kuvailla elokuvan keskeisimpiä henkilöitä muutamalla sanalla? Miten luonnehtisit Naimia?

– "Naimia kuvaa parhaiten 'tyhjä syli'. Hän on nainen, joka uhraa koko elämänsä ideaalille rakkaudesta. Hän ei saa vastakaikua rakastamaltaan mieheltä, joka vain alistaa ja nöyryyttää häntä. Ja niin kuin yleensäkin, kun nainen on rakastanut renttuun, suhde junnaa paikallaan sitä samaa rataa. Mies ei rakasta edelleenkään naista eikä halua esimerkiksi tehdä naisen kanssa lasta – en nyt tarkoita, että lapsen tekeminen on korkein aste ja pyhin saavutus elämässä – mutta Naimilla ei ole edes lasta sylissään. Traagisin on Naimin tarina, sillä hän jää lopussa aivan yksin."

Entä sitten tämä renttu mies, eli Arthur?

– "Arthur on rehellinen sika. Tohtorihan on sika, mutta hyveellisyyden kaapuun verhottuna. Arthur on hyvin nykyaikainen mies monella tapaa, tämän päivän rokkareissa on aika paljon Arthuria. Hän on värikkäästi pukeutuva, hieman feminiininen. Hänessä on suuria tunteita ja herkkyyttä, samaan aikaan hän on hyvin sadistinen."

Entä tohtori, viittasit siihen, että hänessä on sellaista piilojulmuutta?

– "Tohtori on aika jännittävä tapaus. Kun luin sen kirjan, tohtori tuntui kaikista sympaattisimmalta henkilöltä, mutta kun aloin tehdä tätä elokuvakäsikirjoitusta, huomasin, että itse asiassa tohtori tekee hyvin julmia tekoja. Minusta hän on pohjimmiltaan hyvä mies, mutta hänessä on hirveää itsekeskeisyyttä. Hän pitää naisia pelinappuloina omassa elämässään ja esineellistää ne, sekä Elisabethin että Tellervon."

Entä Elisabeth vielä, miten häntä luonnehtisit?

– "Minusta Elisabeth on sellainen vanhan hyvän ajan nainen. Aluksi hänen hahmonsa tuntui vieraalta, mutta lopulta aloin jollakin tapaa pitää siitä. Tänä aikana, kun kodit ovat niin rikkoutuneita, tuntuu ihastuttavalta sellainen nainen, joka haluaa, että koti näyttää kodilta: kattaa pöytää, tekee hyvää ruokaa. Onhan Elisabeth kauhean teennäinenkin, se on hänen huono puolensa. Elisabeth on se, jota säälin eniten, siksi halusin nostaa Elisabethin tämän elokuvan sankariksi. En pidä siitä, että yleensä aina elokuvissa kotirouva on se paha henkilö. Halusin välttää sen kliseen."

 

Perhe

Mikä on se voima, joka pitää nämä ihmiset yhdessä, vetää heitä toistensa luo, vaikka he ovatkin onnettomia yhdessä?

– "Perhe. Sen huomaa itse, kun on saanut oman lapsen, että jos ei ole lasta, on hirveän paljon helpompi erota, mutta jos on lapsi, niin tavallaan turvatakseen lapselle hyvän elämän sitä haluaa pitää perheen koossa. Muistan, että kun olin sellaisella amerikkalaisella käsikirjoituskurssilla, puhuttiin siitä, miksi 'Dallas' on niin suosittu ympäri maailmaa, jopa arabimaissa ja Intiassa. Amerikkalaiset sanoivat, että se johtuu siitä, että 'Dallasin' henkilöt koko ajan kusettavat toisiaan ja tekevät selän takana vaikka mitä temppuja, mutta kuitenkin perhe haluaa pitää aina yhtä. Kun on niin rikkonainen maailma ja perheet hajoavat, se on jonkinlainen primitiivinen halu kaikilla ihmisillä, että olisipa sellainen syvä perheyhteys."

Sehän on kuitenkin hyvin surullista, että he tahtomattaankin piinaavat toisiaan.

– "Se on se traaginen puoli, se elämän realismi. Mielestäni ei ole onnellisia perheitä, vaikka sitä tietenkin haluaisi, että olisi. Mutta onko sekään hyvä ratkaisu, että kun tulee pienikin vastoinkäyminen, niin erotaan. Alussa mietin, että minkä takia tohtori ja Elisabeth eivät eroa. Sitten aloin kunnioittaa sitä, että he haluavat ottaa vastuun suhteestaan ja avioliitostaan ja lapsistaan. Se on nykyaikana harvinaista."

 

Näyttelijät

Jos mennään näyttelijävalintoihin, niin miten päädyit näihin näyttelijöihin. Miten esimerkiksi Kyllikki Forssellin sait houkuteltua tähän mukaan?

– "Minusta Kyllikki Forssell oli itseoikeutettu Ada. Adahan on tällainen aatelisrouva, jota hänen poikansa palvoo, koska hän on niin kaunis ja viehättävä ja hyväkäytöksinen. En pystynyt ajattelemaan siihen ketään muuta kuin Kyllikki Forsselin. Hänessä on sellaista karismaa, hän on vain paikallaan ja häntä kunnioittaa. Forsellissa on se, että hän on älykäs näyttelijä ja hirvittävän rohkea. On rohkeaa naisnäyttelijältä, että hän pystyy olemaan ilkeä roolissaan."

 

Säädyllisyys

Tämä on "Säädyllinen murhenäytelmä", mitä sinusta säädyllisyys merkitsee näille henkilöille?

– "En ole ajatellut sitä sanaa noin. Elokuvan säädyllisin henkilö on tietysti Elisabeth, joka esimerkiksi vahtii murrosikäisen poikansa seksuaalista heräämistä. Se on toisaalta ymmärrettävää tuohon aikaan, onhan äidin ja lapsen suhde ollut tuollainen. Jos Pekan suhteesta 15-vuotiaaseen tyttöön olisi syntynyt lapsi, niin se olisi ollut hirveä tragedia taas. Ei silloin ollut ehkäisyvälineitä. Varmaan osa sen ajan säädyllisyydestä on ollut ihan sen ajan sanelemaa pakkoa."

 

Värit

Elokuvassa on erittäin voimakkaat värit, hyvin voimakas sininen ja keltainen, myöhemmin punainen. Mikä on värien symboliikka, miten päädyit näin rohkeisiin väriratkaisuihin?

– "Niillä on pyritty vaikuttamaan ihan tällaisella alkeellisella väripsykologialla. Intohimon väri on punainen: koska Artturin huone on punainen, se on myös aika tunkkainen, eltaantunut. Sininen on tietyn kylmyyden, jäätymisen väri. Halusin vaikuttaa dramaturgiseen kaareen väreillä sen mukaan, mitkä ovat kohtausten tunnetilat. Miten tunnelma muuttuu riemusta kärsimykseen ja lopun alakuloon. Värit antavat elämyksellisen tason katsojalle, väreillä voi korostaa sitä tunnelmaa, joka kohtauksissa on."

Esimerkiksi kesäkoti on keltainen, ja kun Naimi menee naimisiin, hänellä on sininen puku, hän on hyvin viileä siinäkin?

– "Mutta siinä kohtauksessa, kun Arttur kosii, Naimilla on punainen hame...(naurua) Tarkkaan harkittua!"

 

Vesi

Entä tämä vesielementti, jota elokuvassa on paljon, uiminen ja kastevesi?

– "Rakastan itse vettä, se on minulle tärkeä asia elämässä. Se on myös hirveän elokuvauksellinen. Kun veden valaisee, ja liikkuvan veden kautta valaisee ihmisen kasvot, tulee sellainen omituinen tunnelma, kaunis väreilevä valo. Hyvin romanttinen ja samalla dramaattinen. Esimerkiksi Fassbinder käytti vettä paljon elokuvissaan valaisuelementtinä."

 

Vertailu

Vertailulta tuskin voi välttyä, joten jos itse vertaat keskenään elokuviasi, Suolaista ja makeaa ja Säädyllistä murhenäytelmää, mitä mieltä olet?

– "Niissä on samaa se, että ne ovat molemmat hyvin ohjauksellisia, niissä on kuvallinen maailma ja värimaailma. Näyttelijäntyössä on jotain samaa, mutta minusta Säädyllinen murhenäytelmä on eheämpi elokuva. Siinä on kaikki nämä viisi näyttelijäsuoritusta, joita itse pidän onnistuneina."

 


Heli Nummila /


Elokuvan ensi-iltaesittely                 Elokuvan kotisivu

www.Film-O-Holic.com