Film-O-Holicin haastattelussa Ere Kokkonen

Uusin elokuvasi Hurmaava joukkoitsemurha poikkeaa aiemmasta tuotannostasi. Elokuva sisältää sellaistakin ainesta kuin esimerkiksi perheväkivaltaa.

– "Kyllä, tästä löytyy perheväkivaltaa, mutta se on vain osoittamassa niitä syitä, jotka ajavat ihmisiä itsemurhaan, joka on tämän elokuvan vakava teema. En muuten pidä väkivallasta enkä halua näyttää hirveästi seksikohtauksiakaan. Tässä oli pakko kertoa kipeistäkin asioista, mutta sitten on taas sellaisia kohtauksia, jotka vapauttavasti naurattavat."

Elokuvassa on kuitenkin Ere Kokkosen elokuville vieraita ja poikkeavia tyylilajeja ja -keinoja, kuten esimerkiksi takautumakohtauksia, joilla valotettiin henkilöiden taustaa. Oletko aiemmin tehnyt vastaavaa?

– "En ole, kerrontatyylini on ollut sellaista, että olen halunnut kertoa suoraan. Aristoteleen oppien mukaisesti niin, että minulla on alku, keskikohta ja loppu. Olen välttänyt kaikennäköistä trikkiä. Suurimmaksi osaksi elokuvissani ei ole edes himmennyksiä tai ristikuvaa. Tässä oli pakko käyttää, koska piti saada näitä sivujuonteita ja ennen kaikkea taustoja esiin. Käytin niitä aika varovasti, mutta ehkä enemmänkin olisin voinut käyttää. Ne eivät kuitenkaan ole ominta aluettani."

Kyllästyttääkö tällaisen niin sanotun vanhan tyylin Suomi-komedian tekeminen?

– "Ei se oikeastaan kyllästytä. Tykkään kertoa tarinoita eikä visuaalisuus ole minulle niin tärkeää. Joskus olen televisioon tehnyt enemmän kuvallisia tarinoita. Olen enemmän perinteinen tarinankertoja. Lähikuvissa hyvät näyttelijät, hyvä juoni – niistä jutuista tykkään, ja Paasilinnan romaani tarjosi niille ympäristön. Lisäksi hänen kirjansa ovat hauskoja, vaikka niissä ovat vakavat asiat pohjalla."

Itsemurha-ajatuksia ja kuolemaa käsitellään mustan huumorin keinoin. Mistä idea tuli tehdä tällainen elokuva Arto Paasilinnan romaanista?

– "Tämä on ensimmäinen Arton romaani, josta halusin tehdä elokuvan. Vuosia vuosia sitten, kun luin kirjan heti sen ilmestyttyä, kiinnostuin siitä elokuvantekijänä, mutta en päässyt kuvausoikeuksiin heti käsiksi. Tein ensin kahdesta muusta: tv-sarjan Suloisesta myrkynkeittäjästä sekä pitkän elokuvan dementiasta ja vanhuudesta eli Elämä lyhyt Rytkönen pitkä. Siinä vaiheessa kun sitä lopeteltiin Arto kertoi, että kuvausoikeudet ovat vapautumassa ja minä varasin ne heti. Sitten meni muutama vuosi valmisteluihin. Tämä on sellainen johdonmukainen teema, kun olen koko ikäni viihdyttänyt ja koettanut naurattaa ihmisiä ja laukaista ihmisten kiirettä ja stressiä kertomalla samalla elämän vakaviakin asioita. Se, että yrittää kyseenalaistaa itsemurhan sopii hyvin urani loppupuolelle."

Elokuvan nimekäs näyttelijäkaarti on todella suuri ja näyttävä. Miten onnistuit saamaan kaikki samaan elokuvaan?

Hurmaava joukkoitsemurha - © 2000 Ere Kokkonen Oy – "Olen aina saanut hyviä näyttelijöitä. En pysty maksamaan hirveän hyviä palkkoja, mutta käsittelen heitä kai sitten hyvin. Olen aina saanut näyttelijöitä, joita haluan. Nyt oli joidenkin roolien kohdalla vaihtoehtojakin. Se ei ollut oikeastaan edes vaikeata. Luulen, että tämä teema ja tämä mielettömyys sekä mahdollisuus tehdä kahden kuukauden retki pienessä bussissa ja tuollaisella porukalla viehättivät kaikkia."

Elokuvassa käydään esimerkiksi Ranskassa, Sveitsissä ja Espanjassa. Miten paikallinen väestö suhtautui tällaiseen suomalaiseen kuvausporukkaan?

– "Kun olimme kuvaamassa, kohtelu oli loistavaa. Kaikkialla pidettiin niin kuin kukkaa kämmenellä ja kaikki hoitui hyvin. Varsinkin Ranska oli aivan ylivoimainen ja samaten Espanja, vaikka siellä meillä oli alkuvaikeuksia, kun hain yhteyksiä Kataloniaan, Barcelonan lähelle kuvauslupaa. Se oli jyrkkä ei. Jouduin lähettämään synopsiksen sekä menemään sinne neuvotteluun. Kun sikäläinen ministeri tajusi, mistä oli kysymys, niin tilanne muuttui. Sen jälkeen meillä oli tosi helppoa."

Millaiset odotukset sinulla on uusimman elokuvasi suhteen? Tämä on kuitenkin poikkeavaa Ere Kokkonen –tuotantoa. Miten ajattelet, että ihmiset ottavat Hurmaavan joukkoitsemurhan vastaan?

– "Tietysti toivon, että he viihtyvät elokuvan parissa. Vielä enemmän toivon, kun ihmiset poistuvat teatterista, että he miettisivät näkemäänsä ja ajattelisivat, mistä oli kyse. Niin että he pystyisivät puhumaan tästä todella vakavasta teemasta. Jotta huomaisimme, että tarvitsemme toinen toisiamme ja että meidän pitää kuunnella toista ihmistä ja yrittää auttaa. Jos vähänkin saisin masennusta vähentymään, se on hyvä niin."

Entä mitä seuraavaksi?

– "Lueskelen uudemman kerran Paasilinnan muutamia romaaneja, mutta en uskalla vielä sanoa, että mikä niistä. Kyllä suunnitelmissa on vielä ainakin yhden Paasilinna-romaanin kääntäminen elokuvaksi. Sitten teen päätyönäni teatteria ja komediaa."

koonnut: Janne Rosenqvist

ks. ensi-ilta