Bad Taste

Verta, huumoria ja sylkeä

Taru Sormusten herrasta -elokuvat ovat väistämättä nostaneet ohjaaja Peter Jacksonin varhaistuotannon myös päivänvaloon. Missään pimennossa miehen aiemmat elokuvat eivät suinkaan ole olleet varsinkaan elokuvaharrastajien silmissä. Jacksonin Uudessa-Seelannissa tekemät elokuvat ovat kuitenkin kaukana valtavirrasta ja monille Sormusten herrain katselijoille hieman liiankin hurvikkaita ihmeteltäviä.

Videoiden parissa jotakin varttumisprosessinsa osaa 80-luvulla läpikäyneille Jacksonin elokuvat ovat läpikotaisin tuttuja. Miehen kengännauhabudjetilla tehty esikoinen Bad Taste ei kummoisia esittelyjä tarvinne, sillä videolain iloisina päivinä kyseinen elokuva oli Sam Raimin Evil Deadien kanssa tunnetuimpia kaverilta kaverille kiertäneitä kopionkopionkopioita. Nyt kohtalaisen selkeällä dvd-kuvalla ja -äänellä elokuvaa oli jopa vieraannuttavaa katsoa.

© 1987 Wingnut Films Vuosikausia kaveriporukassa tehty elokuva sisältää lukuisia nokkeluuksia hurtista huumorista aina visuaalisiin oivalluksiin asti. Vaikka elokuvan kulttimaine onkin kyseenalaistamaton, ei sitä voi nostaa todellisten pienen budjetin modernien kauhuklassikoiden, kuten Teksasin moottorisahamurhaajan, rinnalle. Omassa verellä ja aivonpalasilla läträävässä splatter-genressään Bad Taste on joka tapauksessa muistettavimpia elokuvia, kiitos huumorinsa, sillä luvattoman monet splatter-elokuvat ovat pilanneet asiansa tympeällä totisuudella, persoonattomuudella ja ideattomuudella.

Bad Tasten huumori on juuri sellaista esimerkillistä ilottelua, jota tunnetusti kehittyy nuorten aikuisten miesten iloliemen virvoittamilla maaseuturetkillä. Ei siis olekaan mikään ihme, että elokuva on siintänyt esimerkillisenä monen myöhäisteini-ikäisen poikaporukan videoprojekteissa, joita löytyy kummittelemasta itse kunkin komeron pölyisiltä hyllyiltä. Koska elokuvan kukkeimman videoajankin jälkeen on varttunut vielä ihmispoloja, todettakoon elokuvan tarinan kertovan maahan saapuneista avaruusörkeistä, jotka ovat lahdanneet syrjäisen pikkukaupungin pikaruoaksi ja neljä hallituksen alaista erikoismiestä on lähetetty selvittämän asiaa.

Vakavamielisille tosikoille ei tämä elokuva sovellu, kuin eivät sovellu Jacksonin muutkaan varhaisemmat tekeleet Meet the Feebles (1989) ja Braindead (1992), jotka niin ikään on julkaistu vuokra-dvd:einä ja arviointivuorossa seuraavina viikkoina. Ihmetystä herättää kuitenkin se, että Jacksonin elokuvaesteettisesti sekä sisällöllisesti laadukkain ja kiitellyin elokuva Taivaalliset olennot (Heavenly Creatures, 1994) ei ole löytänyt dvd:lle.