8 Mile

Suohonlaulantaa D-Townin tyyliin

Curtis Hansonin 8 Mile on ollut vuoden mielenkiintoisimpia elokuvia ja virkistävä poikkeus nuorista kertovien elokuvien joukossa. Tarina kattaa yhden viikon detroitilaisen Jimmy "Rabbit" Smithin (rap-tähti Eminem) ja tämän kavereiden elämässä vuonna 1995. Äitinsä (Kim Basinger) ja pikkusiskonsa luona trailerissa väliaikaisesti asuva Rabbit on töissä autotehtaassa ja osallistuu pinnalle pyrkivien räppäreitten keskinäisiin riimittelykilpailuihin. Rakenteeltaan ja teemoiltaan tarina tuo mieleen perinteiset nyrkkeilyelokuvat, joissa köyhistä oloista nouseva lahjakkuus kohtaa haasteita. Juuri nyrkkeily ja rapin riimittelyhän ovat niitä aloja, joihin monet ghettojen nuoret panevat toivonsa.

© 2002 Universal Studios Siitä huolimatta, että tarinalla on yhtymäkohtia Eminemin omaan elämään, elokuvaa ei ole rakennettu kömpelöksi tekosyyksi Eminemin tähteyden pönkittämiselle. Vaikka Eminem on tietysti pääroolissa, hän näyttelee täysin luontevasti porukan jäsenenä. Päähenkilö ei varasta show’ta vaan esiintyy hyvin empaattisena ja todentuntuisena, hiukan ujonakin, mutta samalla päättäväisenä hahmona. Myös Rabbitin kaverit ovat hyvä valikoima erilaisia persoonallisuuksia. Vaikka porukassa onkin mm. sellaisia tyyppejä kuin tyhmeliini, Tupac Shakuria ihaileva älykkö, pulska poika ja uskovainen rastaletti, sen tyypittelyt ovat paljon vähemmän räikeitä kuin nuorisoelokuvissa yleensä.

Elokuvan dialogi on harvinaisen elävää ja sen katsoo helposti useammankin kerran juuri nasevien heittojen takia. Erityisesti "battlet" ovat tunnelmaltaan yhtä hikisen kuumaa katsottavaa kuin hyvien nyrkkeilyelokuvien matsikohtaukset. Sanailu hymyilyttää siksi, että siinä ihmiset laittavat itsensäkin naurunalaisiksi.

8 Milessa ihastuttaa erityisesti sen realistisuus ja Hansonin uskallus luottaa katsojansa älynlahjoihin. Se ei ole ollenkaan niin alleviivaava, kuin aiheesta saattaisi etukäteen luulla. Elokuvassa on kohta, jossa Rabbit kysyy:" Milloin tulee se aika kun lakkaat elämästä täällä (näyttää käsillään ylempää tasoa) ja alat todella elää täällä (näyttää käsillään alempaa tasoa)?" Hanson onkin omassa ohjauksessaan pyrkinyt tavallaan sille "alemmalle", realistisemmalle tasolle, kun taas tavallisissa amerikkalaisissa nuorisoleffoissa pyöritään nopean menestyksen ja unelmien toteutumisen tasolla. Rabbitin kaveriporukkaa kohtaan on paljon helpompi tuntea empatiaa, koska on selvää, että heistä vain ani harvat todennäköisesti pääsevät edes siedettävän toimeentulon makuun.

Tyylilajin eron high school -elokuviin huomaa siitäkin, että kouluelokuvissa paistaa usein aurinko ja ollaan vaikkapa Kaliforniassa. 8 Milen kuvaustapa on hyvin dokumentaarinen ja vahvistaa sellaista mielikuvaa, ettei Detroitin kaltaisessa pohjoisen teollisuuskaupungissa koskaan paista aurinko. Koko elokuvan väriskaala on ruskea, musta, likainen ja pimeä. Ja silloinkin kun aurinko paistaa, se paljastaa vain rempallaan olevia taloja. Rabbit ja kaverit taitavatkin kirjaimellisesti hakea paikkaa auringossa.

© 2002 Universal Studios Elokuvan naishahmoja ovat Kim Basinger Eminemin työtä vieroksuvana äitinä ja Brittany Murphy malliksi pyrkivänä Courtney Loven tyylisenä "kissana". Kaikki eivät varmaankaan pidä Kim Basingerista tässä roolissa. Hiukan hutsumaisen äidin rooli onkin tavallaan jatkoa Basingerin työlle Hansonin L.A. Confidentialissa ja jos ei pitänyt Basingerista siinä, ei varmaankaan pidä hänestä tässäkään. Työväenluokkaisia naisia erotisoidaan monissa amerikkalaiselokuvissa ja tuntuukin siltä, että jotkut Hollywoodin naisnäyttelijät oikein hakeutuvat sellaisiin rooleihin jonkinlaisen katu-uskottavuuden takia. Toisaalta tietysti myös miespuoliset tuottajat paljastavat omia fantasioitaan luodessaan näitä rooleja. Tässä Brittany Murphyn esittämä hahmo on myös surullisen realistinen. Siinä missä köyhät miehet pyrkivät nyrkkeilijöiksi tai räppäreiksi, naisilla ei ole juuri muuta mahdollisuutta kuin laittaa kauneutensa tarjolle.

Ainoa asia, mikä 8 Milessa hienoisesti tökkii on se, että jälleen kerran valkonaama näytetään pikku tripillä mustien keskuudessa. Kaikki tietävät, että rap on nimenomaan mustien kulttuurista noussut juttu. Miksei Hanson siis ole tehnyt elokuvaa, jonka pääosassa olisi musta rap-artisti? Siksikö, ettei (valkoinen) yleisö pysty (muka) eläytymään lahjakkaan mustan miehen tai naisen tarinaan? Siksikö, että valkoista roskaväkeä edustava Eminem lisää tarinaan jännitettä? Siksikö, ettei valkoisella ole Amerikassa "oikeutta" tehdä elokuvaa mustasta räppäristä? Toisaalta on väärin sanoa, että "Rabbit" on vain tripillä mustien parissa. Sieltähän hän itsekin on lähtöisin. Niin tai näin, elokuva näyttää Eminemistä sellaisia puolia, joita asiaan perehtymätön ei ole hänestä pelkän MTV:n perusteella nähnyt. Tee koe: jos ajattelet, että Eminem on rasittavan isotteleva pikku nilkki, katso 8 Mile ja huomaa ero! 8 Mile on näet yllättävän lämmin ja sympaattinen elokuva.