48 Hours & Another 48 Hours / 48 tuntia & Toiset 48 tuntia

Tiukkaa toimintaa

Tiukoista toimintaelokuvista on tullut uhanalainen lajityyppi. Viime vuosina suoraviivainen tarina, hyvät näyttelijät ja puhdas toiminta ovat saaneet väistyä lajityypin näyttämöiltä, kun taistelulajipellet, huumori ja efektimässyttely ovat ottaneet toiminnan ohjakset käsiinsä. Kehitys on ollut kammottavaa ja toimintaelokuvista onkin sukeutunut säälittävä aivottomien katsojamassojen tympeämielinen huvitustuutti.

Peckinpah'n Pakotie (1972) ja Carpenterin Hyökkäys poliisiasemalle (1976) ovat hyviä esimerkkejä niistä elokuvista, jotka ovat pitkälti määrittäneet 1970-luvun tiukkaa toimintagenreä. Vuosikymmenen toimintaperinteen viimeisiä kunniakkaita lipunkantajia on ollut Walter Hillin 48 tuntia. Puolitoistatuntinen on mestarillisesti rytmitetty toiminnan ylistys, jossa ei ole sijaa väkisin kirjoitetulle huumorille, vaan katsomishauskuus ja intensiteetti rakentuvat hyvien näyttelijäsuoritusten ja kivenkovan kerronnan kautta.

48 tunnin tarina etenee kuin luotijuna, kun kovaotteinen resupekkaetsivä Jack Cates (Nick Nolte) joutuu poliisimurhajutun tutkinnassa tarjoutumaan vankilassa viruvan pikkurikollisen Reggie Hammondin (Eddie Murphy) apuun. Eri paria olevan parivaljakon kemia toimii todella loistavasti ja Murphy tekee valkokangasdebyytissään ehdottomasti uransa parhaan rooliin. Kovaksikeitettynä ja nokkelana läpänheittäjänä Murphy on omiaan, valitettavasti mies on vain pilannut sittemmin itsensä taantumalla koko perheen mukakivojen komedioiden kumiturvaksi.

Walter Hill on kunnostautunut useampienkin laatuelokuvien käsikirjoittajana, kuten Pakotie (1972) ja Alien (1979), mutta myös ohjaajan pallilla on syntynyt laadukasta jälkeä mm. Warriorsin (1979) ja Southen Comfortin (1981) puikoissa. Hillin suurin ansio on taito rytmittää elokuvan kerrontaa, ja visuaalisuus sekä väkivalta ovat suorastaan jopa lumoavia Hillin visualisoinnissa – 48 tuntia on siitä erinomainen esimerkki. Yksinkertainen on tehokkainta.

48 tuntia menestyi aikanaan hyvin ja on sittemmin kohonnut toimintaelokuvan yhdeksi moderniksi klassikoksi. Menestys toi mukanaan myös jatko-osan Toiset 48 tuntia, joka ei kylläkään yllä lähellekään alkuperäisteoksen tasoa. Samat kujeet ja henkilökemiat toistava jatko-osa lunastaa kuitenkin esimerkillisen hyvin tehtynä paikkansa katsomisen arvoisena toimintaviihteenä, vaikka se ei suuria elämyksiä tarjoilekaan.

Dvd:llä julkaistut 48 tuntia ja Toiset 48 tuntia ovat laadultaan hyviä. Varsinkin ääniraita on onnistuttu 48 tunnissa miksaamaan todella korvia hiveleväksi, vaikka materiaali on ollut lähes parikymmentä vuotta vanhaa. Jatko-osan kuvanlaadussa oli paikoin häiritsevää pikselöintiä, mutta se saattaa olla soitinkohtaista. Oudointa oli ehkä se, että 48 tunnissa ei ollut (ainakaan katseluun toimitetussa versiossa) ollenkaan suomenkielistä tekstiä.

Ja niille, jotka helposti ovat aina moralisoimassa toimintaelokuvia tyhjänpäiväisyyden tyyssisijoiksi, pala kovaa elämänfilosofiaa à la Reggie Hammond: "Jos paska olisi jonkin arvoista, köyhillä ei olisi persreikää."

DVD (48 Hrs. & Another 48 Hrs.) / kuva: 16:9 Widescreen 1.85:1; ääni: Dolby Digital 5.1; tekstitetty (elokuvaa voi katsoa ilman tekstitystä – suomenkielistä tekstitystä ei ole 48 tunnin levyllä); Theatrical trailer.