Rölli ja metsänhenki

Röllipeikkoa ken pelkäisi

Näin joulun alla elävät satuelokuvat jälleen korkeasuhdannetta. Lisäksi fantasia- ja satukuvastosta ponnahtavat Taru Sormusten Herrasta ja Harry Potter kiehtovat myös hieman varttuneempaa väkeä. Rölli ja metsänhenki asettuu suomalaisena vaihtoehtona luontevalla tavalla tähän kuvioon mukaan. Sisältönsä puolesta sitä voidaan pitää lasten satuelokuvana, joka on kuitenkin yritetty suunnata myös aikuisemmalle yleisölle. Lastenelokuvien nykytarjonnan tasoa on pidettävä vaativana, joten epäonnistumisen vaarat ja ennakkopaineet ovat tietenkin suuret.

© 2001 Matila & Röhr Productions Oy Allu Tuppuraisen luoma Rölli on satuhahmona ollut Suomessa suosiossa jo toistakymmentä vuotta. Satukasettien ja 1990-luvun alussa valmistuneen ensimmäisen Rölli-elokuvan ohella häntä on nähty säännöllisesti television Pikku Kakkosessa. Röllin suosion on uskottu takaavan myös tämän uuden suurtuotannon huikean kassamenestyksen. Ja menestystä tämä elokuva todella tarvitsee, sillä rahaa on palanut tuotannossa pitkälti toistakymmentä miljoonaa. Rölli ja metsänhenki onkin suurin koskaan Suomessa valmistettu lastenelokuva. Kunnianhimoisen projektin ohjauksesta on vastannut Olli Saarela (Bad Luck Love, Rukajärven tie) ja sen tuottajina ovat Ilkka Y.L. Matila ja Marko Röhr (Rukäjärven tie, Tulennielijä, Talvisota jne.).

Rölli ja metsänhenki on perusasetelmiltaan mukavan hobbitti-henkinen ja elokuvan alkuosa vaikuttaa lupaavalta. Juonikuvio on yksinkertainen ja se toistaa onnistuneesti ikivanhaa satukuvastoa hyvän ja pahan välisestä taistelusta. Tarinassa vaeltava, rääsyinen ja pahasuinen röllikansa saapuu uuteen maahan, jota asuttavat kiltit ja söpöt menninkäiset. Röllit karkottavat kotikylästään nynnynoloiset menninkäiset, jotka alistuvat aluksi tyynesti uuteen tilanteeseen. Milli Menninkäinen (Maria Järvenhelmi) yrittää luoda yhteyttä rölleihin ja ajautuu tietenkin itse Röllin (Allu Tuppurainen) parivaljakoksi. Lopussa tietenkin paha voitetaan ja kansojen välinen ystävyys palaa.

Röllin ja metsänhengen toteutusta voidaan pitää aivan mallikelpoisena, sillä maisemointi, puvustukset ja lavastukset toimivat yllättävän hyvin. Kuvaustyöskentely on ammattitaitoista ja näyttelijävalinnat vaikuttavat myös onnistuneilta. Jotkut hahmoista ovat myös todella persoonallisia. Erityisesti mieleen jäi Peter Franzénin näyttelemä, kieronoloinen ja hännystelijänä menestyvä Lakeija. Musiikki ansaitsee myös kiitokset, vaikka musikaalitasolla pyörivät lastenlorut eivät niin hirveästi iskekään.

Risuja tulee sen sijaan lässähtäneestä lopputoteutuksesta. Paikka paikoin elokuva on suorastaan tylsä, kun huumori vajoaa kankealle slapstick-tasolle. Hyvän alun jälkeen juonikin alkaa pyöriä aika pahasti ympyrää. Rölli ja metsänhenki tuskin kolahtaa kovin hyvin aikuiseen yleisöön. Toisaalta nuorempaan väkeen Röllin ja kumppanien seikkailut tehoavat ehkä paremmin. Toivoa sopii, että Röllistä ja metsänhengestä tulee edes kohtuullinen menestys. Pelkään kuitenkin pahoin, että kilpailu saattaa olla hieman liian kovaa nykyisillä lasten- ja satuelokuvien markkinoilla.