Yksityistämistä vastaan
Raid tarjoaa monta erilaista arvosteluvaihtoehtoa.
Samannimistä televisiosarjaa seuranneille on luvassa herkullisia hetkiä tuttujen
hahmojen parissa. Perse-Arska (Risto Salmi) valittelee vaivojaan ja Komisario Jansson
(Oiva Lohtander) heittelee heittelee herjaa lakoniseen tyyliinsä. Loistavasta sarjasta ei
välttämättä saada yhtä hienoa elokuvaa.
Harri Nykänen on kirjojensa
pohjalta tehnyt Raidin käsikirjoituksen yhdessä ohjaaja Tapio Piiraisen
kanssa. On kulunut kaksi vuotta Raidin (Kai Lehtinen) lähdöstä ulkomaille. Kovaotteinen
sankari palaa kotimaahan, ja saa kuulla entisen tyttöystävän Tarjan (Mari Rantasila)
kuolleen vastikään tuhopoltossa. Komisario Jansson tutkii tuhopolton lisäksi
mielenosoituksessa vahingossa ammuttua naista, jonka kuolema paljastuukin murhaksi. Raid
alkaa Janssonin hiljaisella siunauksella tutkia Tarjan murhan motiiveja tai sitä,
selvisikö tämä sittenkin hengissä. Murhat, murhayritykset ja salaliitot alkavat
kietoutua monimutkaiseksi vyyhdeksi.
Raidin alkupuolisko
on televisiosarjan ystävälle todella miellyttävää katsottavaa. Henkilöhahmot ja
niiden dialogi ovat tuttua, laadukasta ja naurattavaa tavaraa. Raidin ja Janssonin
kohtaamiset ja keskustelut ovat loistavia. Vähäeleisyys toimii. Näyttelijät tekevät
kautta linjan työnsä ammattitaidolla. Juha Muje on hieno viinakrampeista kärsivänä
pornokauppias Sundmanina, joka on kirjoittautunut vuoden ryyppyputken jälkeen
mielisairaalaan.
Elokuva olisi vaatinut
tiivistämistä. Yli kahden tunnin kestosta huolimatta loppupuolella suoristellaan mutkia
liikaa. Sivujuonia karsimalla olisi saatu lisää jäntevyyttä. Ylikonstaapeli Huuskon
(Pekka Huotari) naisongelmat ja vaikkapa Janssonin isäsuhde saa liikaa aikaa.
Rikos/toimintaelokuva tarvitsisi mustavalkoisemman vastakkainasettelun. Raid ja tunteeton
palkkatappaja Legioonalainen (Jorma Tommila) eivät suorita lopullista välienselvittelyä
niin kuin western-vaikutteisessa elokuvassa pitäisi.
Yhteiskuntakriittisyys rikoselokuvassa on mielenkiintoista. Raid
kavereineen ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja käy ulkomaalaisia rötösherroja vastaan.
Suomen ylin johto tuntuu kadottaneen harkintakykynsä ja olevan valekreivien
höynäytettävissä. Raidissa on politiikkaan ja
iltapäivälehtijulkisuuteen liittyviä hauskoja viittauksia. Poliisilaitos on joutunut
evakkoon Katajanokan vankilaan, kun kiinteistöpalvelut on ulkoistettu liian
kustannustehokkaasti!
Nykyelokuvissa muodikas sponsorituotteiden näytteillepano ei aina
miellytä kaikkia. Ironista, että elokuva, jossa kritisoidaan suomalaisten yritysten
myymistä ulkomaille, on saanut huomautuksen monikansallisten tupakka- ja viinamerkkien
mainonnasta. Esityskieltoa ei sentään langetettu (HS 29.1.2003).
|