Mulan

Taidolla tehtyä

Sitten Leijonakuninkaan päivien ovat viimeisimmät Disney-animaatiot olleet hieman kankeahkoja. Menneiden vuosikymmenten 101 dalmatialaisen, Dumbon, Lumikin, Tuhkimon ja Hiidenpadan tyylinen animaatiotaiteen taika on tuntunut kadonneen. Sadunhohtoinen lämpö on saanut väistyä kirveellä veistettyjen uroiden ja kurvikkaiden neitosten tieltä. Nämä nykytekniikalla taidokkaasti tehdyt pocahontasit ja herkulekset ovat olleet valitettavan kolkkoja. Ei olekaan ihme, että Warner Brothers ja Fox ovat tulleet kolkuttelemaan Disneyn animaatioherruuden valtaistuinsalien ovia. Walt Disney ei ole kuitenkaan jättänyt reagoimatta ja vyöryttää nyt joka jouluiseen tapaan Suomen ensi-iltaan uuden taidonnäytteensä, Mulanin, joka edustaa tyylikkäintä kokoillan animaatiota vuosiin.

Aitoa tyttöenergiaa

Akvarellimaisten värien voimalla kerrottu mystinen taru on hyvän animaation perustekijä. Pari tuhatta vuotta vanhan legendan tuominen muovifiguuri-aikakauden yleisön eteen on aina oma riskinsä. Onneksi nykyajan lapset tuntevat ja tietävät sellaisenkin käsitteen kuin satu. Varmasti monet aikuisetkin vielä muistavat lapsuudestaan ne unohtumattomat hetket satuklassikkojen parissa. Mulan ei ole kuitenkaan pelkkä satu, vaan historiasta voimansa ammentava legenda, jossa on pohjalla myös todellisuutta, ja se tekee siitä yhä tänä päivänä toimivan tarinan.

Ei voi muuta kuin ihailla, miten Walt Disneyn virtuoosit ovat kääntäneet vanhan kiinalaistarun mutkattomasti palvelemaan tämän ajan tyttöenergian trendiä. Aitoa tyttömäistä voimaa pursuava Mulan kampittaa mennen tullen hempsankeikkaiset spicegirlsit. Päättäväinen yrittäminen ja lannistumaton asenne vievät Mulania eteenpäin ja omien tekojensa kautta hän lunastaa paikkansa miesten rinnalla. Hän osoittaa tytön olevan pojan veroinen ja jopa joissain asioissa parempi. Mulan on lastenanimaationa ilahduttavan oikealla tiellä. Sortumatta kirkasotsaiseen hurskasteluun se opettaa pienille katsojilleen tasa-arvoisuutta oikealla periaatteella: kaikki ovat samanarvoisia, kaikille tulee antaa mahdollisuutensa ja jokainen pystyy lähes mihin tahansa, kun uskoo itseensä.

Perinteiden mukaan

Walt Disneyn animaatioilla on aina oma tavaramerkkinsä: klassinen tarina, hyvän ja pahan vastakkainasettelu, huippuunsa hiottu animaatio, eloisat hahmot ja kunnon sidekick. Mulan täyttää kaikki Disney-animaation tunnusmerkit. Se on 75-vuotisen perinteen viimeisin - peräti 36. - taidonnäyte, vaikka teknohenkinen musameno ehkä hieman irvistikin itämaisen mystiikan harmoniassa.

Mulanissa paha on hunnien johtaja, jonka kolkko olemus varmasti kavahduttaa nuorimpaa yleisöä. Sodan julmuus ja paha tuodaan elokuvassa kuitenkin esille hyvin hienovaraisesti. Mulanin kokemat kommellukset, ja ennen kaikkea loistava sidekick eli Mushu-lohikäärme, tuovat elokuvaan piristävää potkua. Mushun suomenkielisenä äänenä loistava Tom Pöysti on puhkunut hahmoon sellaista draivia, joka tuskin jää toiseksi alkuperäiselle Eddie Murphyn tulkinnalle. Mulanin huumori johtotähtenään juuri Mushu uppoaa niin nuoreen kuin varttuneempaankin yleisöön. Mushun suusta pursuaa sellainen määrä kuolemattomia sloganeja, että naurussa oli välillä todellakin pitelemistä.

Mulan - (c) 1998 Walt Disney Pictures Suomenkielinen toteutus on jälleen kerran viimeisen pilkun päälle hiottua. Pekka Lehtosaaren luotsaama tiimi on tehnyt korvia hivelevää jälkeä. Lehtosaaren ohjauksessa nuori Heidi Kyrö on tehnyt Mulanista itsenäisen tyttöhahmon, joka varmasti saa arvokkaan paikan monen nuoren ja vanhemmankin sydämessä. Moni varttuneempi elokuvan ystävä suhtautui alkujaan dubbauksiin varsin epäluuloisesti. Puhuttiin alkuperäisteoksien raiskaamisesta. Mutta vuosien saatossa dubbaukset ovat hioutuneet jopa täysin vertailukelpoisiksi alkuperäisversioiden kanssa. Ainakin Mulan on suomenkieliseltä toteutukseltaan siitä erinomainen esimerkki.

Mulanin visuaalisessa toteutuksessa ei tietokoneilla avustettu animaatio enää näy. Tietokoneella toteutetut hurjat kamera-ajot ja kuvakulmat käyvät yksiin perinteisen animaatiotaiteen tyylin kanssa. Mulanin parissa viihtyy erinomaisesti niin perheen pienin kuin suurinkin. Loistavasta toteutuksestaan huolimatta jokin pieni taianomaisuus Mulanista jäi uupumaan. Mutta mikä? Ehkä allekirjoittanut on katsonut Dumbon jo liian monta kertaa.

Juha Rosenqvist /