Menolippu Mombasaan

Balladi kaiken nuoruudesta

Ohjaaja Hannu Tuomaisen ensimmäinen pitkä elokuva Menolippu Mombasaan käsittelee nuoruuden keskeisiä teemoja ystävyyttä ja rakkautta. Aiemmin tv-ohjelmien ja lyhytelokuvien (mm. Matokuningas, Yövuoro) ohjaajana sekä elokuvatuottajana (Poika ja Ilves) toimineen Tuomaisen elokuva luottaa kolmen keskeisen roolihahmon väliseen kemiaan, road movie -henkeen ja finnhitseillä kyllästettyyn ääniraitaan.

Menolippu Mombasaan vertautuu Perttu Lepän Pitkän kuuman kesän ja Jarmo Lampelan Sairaan kauniin maailman kaltaisiin nuoruusodysseioihin. Myös tässä elokuvassa dialogi on "spontaaneilla" kirosanoilla terästettyä puhekieltä ja puheenaiheina vilahtelevat rokki, kaljoittelu ja sänkypuuhat. Tarinan keskiössä on kaksi syöpäsairasta pojankoltiaista, Pete ja Jusa.

© 2002 Cinemaker Rockkitaristin urasta haaveileva Pete (Antti Tarvainen) kohtaa syöpäosastolla hulttiomaisen koulukodin kasvatin Jusan (Joonas Saartamo). Varsin eriluonteiset kaverukset ystävystyvät Jusan hullunkuristen tempausten ansiosta ja päätyvät ottamaan hatkat sairaalasta. Jusa unelmoi matkasta iskelmästä tutun Mombasan hiekkarannoille, ja Pete haluaa napata Saariselällä kesätöitä paiskivan ihastuksensa Katan (Johanna Rönnlöf) mukaan. Edessä on riehakas taivallus halki kesäisen Suomen: katukaraokea turuilla ja toreilla, pummilla matkustamista junassa ja nyrkkikahakoita lakeuksilla. Kata lyöttäytyy remmiin ja mukaan tulee myös naisellista huolenpitoa sekä ripaus nostalgista heinälatoromantiikkaa.

Nuoruuden asennetta ja vauhtia korostetaan yltäkylläisellä ääniraidalla, joka sekoittaa tuttuja suomi-iskelmiä ja suosittua nykymetallia. Markkinahenkisesti harkittua musiikkilinjaa korostaa myös elokuvamusiikki, jonka tekijät ovat Zen Café -yhtyeen Samuli Putro ja Martti Salminen. Alituiseen kaikuvat Finnhitsit alkavat nopeasti tuntua päälle liimatuilta tehosteilta. Ne syövät road movielta vauhdikkuutta ja vieroittavat hahmojen maanläheisestä läsnäolosta.

© 2002 Cinemaker Menolippu Mombasaan on elokuvaballadi nuoruuden vimmasta ja elämän karikoista. Valkokankaalla debytoiville päänäyttelijöille on annettu tilaa ja vastuuta, jotka he kantavatkin ansiokkaasti. Joonas Saartamo irrottelee vallattomassa roolissaan paikoin riemukkaasti Antti Tarvaisen uppoutuessa Peten vakavuuteen. Vain viehättävän Johanna Rönnlöfin osa jää ainakin dialogin suhteen vaisuksi. Nähtäväksi jää, nouseeko joku heistä Jimi Pääkallon kaltaiseksi jokapaikanjulkkikseksi?

Elokuvan kuvaus herkuttelee komeasti suomalaisella maisemalla ja syöpää sairastavan tuntemuksia kuvaavilla efektikuvilla. Menolippu Mombasaan osoittautuukin muotovalioksi teoksesi, jossa tarinasta ei ole saatu loihdittua aivan ulkoisten puitteiden veroista. Reissu tuntuu jäävän kesken, eikä kiehtovaa päämäärää tavoiteta. Lopun rockkonsertti on kovin tuttu klisee nuorisoleffoista, mutta on kai se soundtrackin hitti jossain soitettava. Omaa nuorta kohdeyleisöään elokuvan luulisi kuitenkin lämmittävän.