Lost in L.A.
Kukapa ei olisi joskus ohimennen törmännyt unelmiensa täyttymykseen,
joka hetken huuman jälkeen katoaa taivaanrannan taa ja jää kummittelemaan mielen
sopukoihin. Kun skottilainen hautausurakoitsija törmää hautuumaallaan viehättävään
amerikkalaiseen näyttelijättäreen, mies on aivan myyty. Taakse jää ontuva bisnes ja
tyttöystävä, jonka kanssa piti mennä naimisiin, ja matka Enkelten kaupunkiin voi
alkaa. Unelmien maassa kaikki unelmat eivät vain ota täyttyäkseen, ainakaan suoralta
kädeltä.
Ei ole mikään
suuri ihme, että näistä lähtökohdista Richard Rayner kynäili kulttihitiksi
nousseen kirjansa Avioliitto LA:n tapaan (Los Angeles Without a Map, 1988). Ei ole
myöskään mikään ihme, että Mika Kaurismäen käsissä Raynerin kirjasta
syntyi hersyvä elokuva. Vanhemman Kaurismäen veljeksen elokuvista ainakin Amazon (1992)
ja Condition Red (1995) täyttivät jo aikanaan kansainvälisen elokuvan
mitat. Miehen saatua työrauhan yhä suuremman tuotantokoneiston suojissa alkaa lopputulos
näyttää yhä varmemmalta ja kansainvälistä vertailua kestävältä. Tosiasiassa
elokuvaa LA Without a Map voi hyvällä syyllä pitää Mika Kaurismäen
ehkä onnistuneimpana ohjaustyönä.
Melko tarkasti
Raynerin kirjaan pohjaava elokuva on tavallisten ihmisten menestystarina, jossa yhdistyy
niin tragedia kuin komediakin. Toiveet suuren maailman autuuden onnelasta kohtaavat
arkisen todellisuuden, jossa mikään ei lohkea kuin Manulle illallinen. Los Angelesin
vähemmän hattaraisista näkymistä Kaurismäki rakentaa elokuvalle ympäristön, josta
jokainen suurkaupungissa junttina seikkailut löytää oman itsensä. Huumori ei ole
lakonista eikä remakkaa idiotismille hörähtelyä, vaan kumpuaa vienona virneenä
osaavien näyttelijöiden luomasta kokonaisuudesta.
Kaurismäki on
saanut "tuntemattomista" näyttelijöistä kaiken tarvittavan irti. David
Tennant loistaa skottilaisena kukkakeppinä, Richardina, rinnallaan viehkeä
ihastuksensa kohde Barbara (Vinessa Shaw) kaikkien L.A.:n Pattersonien keskellä.
Oman filosofiansa elokuvaan tuo Vincent Gallon esittämä Richardin kaveri Moss,
jonka "yo, bro" viisaudet iskevät suoraan hällävälismin ytimeen. Ja
kuka voisi olla välittämättä Johnny Deppin Dead Man
julisteesta antamien mielenilmauksien vaikutuksesta, ei ainakaan Richard, sillä
hänhän on hautausurakoitsija.
Kokonaisvaltaisesti LA Without a Map on rakkauselokuva.
Tarina tuon suuren onnen löytämisestä, jopa valtameren takaa, vaikka Mossia
lainatakseni: "Ei pidäkään tapailla tyttöä, joka asuu yli 27 minuutin
päässä moottoritiestä." Kaurismäen rakkaustarina koskettaa sillä ihan
tavallisella tavalla, joka usein puuttuu elämää suuremmista tarinoista, huolimatta jopa
tönkön Leningrad Cowboysin mukanaolosta.
|