HISTORY IS MADE AT NIGHT
Historiaa tehdään öisin
(1999)
Ohjaus: Ilkka Järvi-Laturi

Ensi-ilta: 22.10. 1999
93 min / K–12
Buena Vista / Upstream Pictures – Helkon Media – Scala Pictures – Smile Entertainment

© 1999 Scala Productions

HAASTATTELU

Helsinki nocturne

Elokuvillaan Kotia päin ja Tallinnan pimeys lupauksia antaneen Ilkka Järvi-Laturin uusin työ on suomalaisittain suuri kansainvälinen tuotanto, komediallinen jännityselokuva Historiaa tehdään öisin. Järvi-Laturi sai hankittua leffansa tähdiksi Bill Pullmanin ja Irene Jacobin. Helsingin yössä ja päivässä nähdään siis kerrankin ihan oikeaa glamouria. Media raportoi filmin tekovaiheista pitkin vuotta ja odotukset olivat korkealla.

Valitettavasti Historiaa tehdään öisin on karmea pettymys. Se on muodoton jännityselokuva vailla jännitystä, puskafarssi, josta puuttuu kaikki hauska. Elokuvassa on vain vähän vaikuttavuutta. Helsinki sentään näyttää kuvissa uljaalta päästessään viimein agenttipelin kulissiksi omana itsenään. Kansallisteatteri on erityisen uljas roolissaan loistohotelli Kosmoksena. Pullman ja Jacob ovat komea pari, jolle päämäärättömästi säntäilevä tarina ei tarjoa oikein mitään näyteltävää. Jacob on tosin saatu auliisti esittelemään sulojaan. Saunassa käydään. Kossua juodaan. Poroja on. 

Agentti, joka tuuppasi minua

Alkuasetelma on oikein otollinen. Harry (Pullman) on CIA-agentti, joka haluaisi pikkuhiljaa vetäytyä hoitamaan helsinkiläistä jazz-klubia – ja suhdettaan Natashaan (Jacob). Tämä taas on venäläinen agentti, pariskunta on aikanaan tavannut työn merkeissä. Rakastamisen ohella kyyhkyläiset joutuvat jatkuvasti pelaamaan vakoilupelejään, myös toisiaan vastaan. Tarjolla voisi olla vauhtia, jännitystä ja vaarallisia tilanteita. Lopputulos on silti sillisalaatti, josta on unohtunut sekä hupi että vainoharha. Tilalla tarjotaan "hauskaa" pehmopornoa, Henry Saari, kaksimielisyyksiä, stereotyyppisiä venäläisiä, ja kliseisiä jenkkejä. Pahinta on silti dialogi. Joka toinen repliikki yrittää olla hauska sutkaus. Puolentoista tunnin aikana yritys ei onnistu, ei
kertaakaan.

Juonen höttöisyys ei ole agenttijännärissä sinällään mikään kuolemansynti. Genren nautintoon on aina kuulunut vaappuminen uskottavuuden rajamailla. Historiaa tehdään öisin sisältää kuitenkin enemmän kuvauspaikkoja, kliseitä, kliseiden parodiaa, ja ennakoitavissa olevia tai yhdentekeviä juonenkäänteitä kuin jaksan tai välitän muistaa. Pääparista on mahdoton kiinnostua, kun elokuva ei osaa päättää keskittyäkö romanssiin, päättömään vakoilusatelliittikuvioon vai sittenkin seksin ja puskafarssin aina yhtä kiehtovaan yhdistelyyn. Suspense hukkuu sohjoiseen kerrontaan.

Historiaa tehdään öisin on melkein yhtä huono kuin Helsingissä kuvattu kylmän sodan kalkkuna The Kremlin Letter. Jos elokuvakulttuurimme ei juuri nyt olisi mediassa vahvoilla, saatettaisiin Järvi-Laturista pahimmassa tapauksessa tehdä jonkinlainen anti-ollisaarela, suomalaisen elokuvakulttuurin ilkeä tuhoaja. Syy ei silti ole yhdessä miehessä. Historiaa tehdään öisin on tasoltaan lähinnä keskivertoa videosoopaa. Tällaiset elokuvat eivät ole ohjaajan taiteellisia luomuksia, tehdään meillä Järvi-Laturista millaista auteuria hyvänsä.

Tekemällä silti varmaan oppii, jos tällaista haluaa. Ei se Rennyn Jäätävä poltekaan niin kummoinen ollut, vaikka kyllä tätä hauskempi. Saavatkohan myytyä filmiään ulkomaille, muualle kuin matkailumainokseksi Finnairin lennoille?

Mutta hei, nyt kun Suomi on näemmä IN, James Bondin tuottajat on saatava tänne tekemään Bond-elokuva Bond-kirjasta Tehtävä Suomessa. Siitä olen haaveillut jo vuosia.

Manu Haapalainen /