HAAVEIDEN KEHÄ
(2002)
Ohjaus: Matti Ijäs
Pääosissa: Sulevi Peltola, Antti Litja, Rea Mauranen, Mikko Alanko, Petteri Summanen, Jaana Järvinen, Taneli Mäkelä, Anna-Leena Sipilä, Maria Järvenhelmi, Riitta Elstelä

Ensi-ilta: 11.10.2002 (8 kopiota)
90 min / K–11
Buena Vista / Dada-Filmi Oy

© 2002 Dada-Filmi Oy

Matti Ijäs on ohjannut pitkän elokuvan miesten maailmasta. Näin hän tulee jatkaneeksi kolmen vuoden takaisen Sokkotanssin tematiikkaa. Nyt tarina on kuitenkin sijoitettu tähän päivään ja komiikka näyttelee suurempaa roolia.

Haaveiden kehä kertoo ensisijaisesti varttuneitten miesten rakkauden nälästä. Sulevi Peltola näyttelee Kaartisen miesjoukkion päätä, Vääpeliä, joka valmentaa poikiaan nyrkkeilijöiksi pakkomielteen omaisesti. Pojista vanhempi, Jarmo (Petteri Summanen), on vastuuton hunsvotti. Perheen iltatähti, Kusti (Mikko Alanko), sen sijaan jaksaa vielä yrittää tehdä isänsä mieliksi. Kolmas hapuileva mies, Teppo (Antti Litja), pyörittää hämäriä bisneksiä. Samalla hän kärsii sairaalloisesta mustasukkaisuudesta ja saattaa itsensä naurunalaiseksi pöljöllä machoilullaan.

Elokuvan henkilöt ovat jotenkin eksyksissä ja liikaa kiinni menneisyydessä oppiakseen tekemistään virheistä. Jarmo törmäilee pikkurikollisissa puuhissa ja nai jokaista tapaamaansa lyyliä, Teppo koettaa pönkittää miehisyyttään ulkoisilla puitteilla ja Vääpeli uneksii silmät auki. Kolmen miehen välillä sukkuloi hyväksyntää ja turvaa hakeva Kusti. Mutta joskus onni potkii: nyrkkeilykerho Kipinän entisen jäsenen poismeno saa edes yhden heistä raiteilleen. Leski Hokkanen (Rea Mauranen) ilmestyy menneisyydestä.

Haaveiden kehä kuvaa miljöötä, jossa naisten osaksi on jäänyt lohduttajan tai pelastajan rooli. Elokuva näyttää toteavan, ettei mies, ikuinen lapsi, pärjää itsekseen. Tällaista vanhahtavaa renttuhuumoria ei enää jaksaisi katsella huolimatta siitä, että Haaveiden kehä on hienosti toteutettu. Lavastus ja henkilögalleria ovat vakuuttavia. Näyttelijät onnistuvat Jussi Lampia myöten. Käsikirjoituksessa vilisee oivaltavia dialogin pätkiä mutta huumori on paikoin niin omintakeista, että se hairahtuu joskus kornin puolelle. Lisäksi tarinan jaksotus alalukuihin jäi hieman irtonaiseksi elementiksi. Näytöksestä poistuessa ei voi välttyä ajatukselta, että tämä on nähty ennenkin. Nostalgian vaaroista soisi tehtävän elokuvan, joka ei itse siihen sortuisi.

Riina Mikkonen / © 2002 Copyright Film-O-Holic
kuvat / © 2002 Dada-Filmi Oy
- kaikki oikeudet pidätetään -

Linkit:
- haastattelut: Matti Ijäs & Sulevi Peltola
- ensi-ilta: Heti gongista lähtee